Eipä taida heltiä opiskelupaikkaa tänäkään vuonna. Aina se helvetin sama ongelma. En ehdi tehdä vikaa tehtävää. Koko elämääni tuntuu hallinnoivan yksi ja sama ongelma. Seuraava vuosikin tulee siis olemaan tätä samaa reunalla roikkumista. Ei tietoa siitä, mitä tapahtuu vai tapahtuuko ollenkaan. Ei tietoa siitä, olenko pian elossa vai edelleen kuollut. Ei tietoa siitä, onko kehoni pian kuollut vai edelleen elossa.
En viihdy toimettomana. Pitää olla rutiineja. Jokin mikä kiinnittää todellisuuteen. Mun on pakko saada juosta siinä oravanpyörässä, vaikka suurin osa varmaan makaisi mieluummin kotona, missä minä nyt. Minulla se toimettomana makaaminen on sama kuin makaisi omassa paskassaan. Sitä vain kertaa päivä toisensa jälkeen omaa huonouttaan. Elämässä pitää olla haasteita. Jotain, mikä irrottaa ajatukset omasta iljettävästä olemassaolostaan.
Mä niin palan halusta päästä rakentamaan tulevaisuutta. Haluan polttaa itseni loppuun opiskelemalla ja koota kasan haaveita, jotka siten revin alas masennuspäissäni kootakseni ne taas vain uudestaan. Mikä tahansa on parempi kuin tämä tyhjän päällä lojuminen. Tai pikemminkin pahan olon päällä lojuminen.
En edes alunperin ottanut tätä kovin raskaasti. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että ensi vuonna sitten uudestaan. Ei maailma tähän kaadu, kuten ne on sanoneet. Mutta helvetti, kun nyt ne haluaakin silti jankata tästä asiasta loputtomiin ja voi voi voivottelevat, että kun kävi taas näin. Alkaa tuntua siltä, että tästä pitääkin vetää ranteet auki. Vittu turpa kii nyt.
Sain tänään kumman puhelun. Ex-psykiatrini soitti ja kysyi, miksi olen edelleen heidän listoillaan. Vitustako minä tiedän. Siitähän on varmaan sata vuotta, kun he minua "hoisivat". Ei kulje kovin ripeästi tieto julkisen mielenterveyshuollon sisällä. Jos olisin uskovainen ottaisin tämän varmaan jonain merkkinä siitä, että on taas aika (yrittää) hakea apua. Ehkä näin vanhempana ja sairaampana sitä voisi jostain irrotakin. Törkeellä hinnalla tietenkin.
Jollei minulla olisi tuota miestä estämässä olisin jo kuollut.
Enpä taida olla minäkään opiskelemaan lähdössä. Tänään loppui duunitkin.
VastaaPoistaOnhan noita kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja päästä mukaviin hommiin. Kaupunki voi työllistää omiin virastoihin, ja työstä saa jopa jotain korvausta. Kaiken lisäksi noissa on työkaverit yleensä aika fiksuja ja mukavia. Kannattaa ottaa selvää =)
Mitä nyt tuohon hakemaani opiskelupaikkaan tulee niin kyseessä on sellainen pitkäaikainen haaveeni. Jotain sellaista, mihin sopisin kaikkine vikoineni ja jossa olisin jopa hyvä. Pidän siis pitkälti tuon haaveen toteutumista avaimena onneen elämässäni. Niin no kelpaisihan kaupungin hommat paremmin kuin hyvin väliaikaisena työnä. Olen tosin itse hakenut useamman kerran, enkä koskaan päässyt. Seuraavaksi sitten varmaan työkkärin kautta yritettävä.
Poista