Höpö oli koko tämän päivän tosi hermostunut ja vähän töykeäkin iltaan saakka, mikä ei ole hänen tapaistaan. Sanoi olevansa tosi väsynyt, mutta ajattelen hänen olevan vihainen siitä, että vasta lähes yhdeksän kuukauden seurustelun jälkeen hän on viimein ymmärtänyt, millainen onneton vajakki olenkaan sosiaalisella rintamalla. En siis ollenkaan rakastamisen arvoinen. Mitä jos Höpö suunnittelee jättävänsä minut?
Olen todella pettynyt itseeni, vaikken muuta tämän päivän sosiaalisten tilanteiden lopputuloksilta odottanutkaan. Rangaistukseksi katsoin "exäni" kuvia. Miehen, joka sanoi välittävänsä, mutta vain hyväksikäytti minua ja minä osittain annoin sen tapahtua, koska olen tällainen. Teen, mitä vain, jos saan tuntea edes hetken olevani tärkeä jollekin. Kidutin itseäni palauttamalla hänen aiheuttamansa ahdistuksen, pettymyksen ja kaiken muun pahan olon mieleeni ja ajattelin, että olin ansainnut sen, mitä hän teki minulle. Että se oli omaa syytäni.
Kerran lähes deittailin erästä läskiä kusipäätä, jolla ei kanssa ollut kaikki inkkarit kanootissa ja jonka vonkumista, märinää ja vittuilua kuuntelin aina, kun jotain muutakin kuin kolesterolia pullalla oli sydämellään. Sitten kerran uskalsin uskoutua tavastani rangaista itseäni pahoilla muistoilla ja lohduttava olkapää oli: "Ei pahalla, mutta kuulostat aika pimeeltä. En oo varma, haluaisinko seurustella sellaisen naisen kanssa."
Ihmiset on paskaa.
Ujoudesta pääsee varmasti eroon, kun vaan ryhtyy hengailemaan tuttujen ja sen jälkeen uusien tuttujen kanssa. Pikkuhiljaa sosiaaliseksikin oppii, ihan kuten kaiken muunkin. Älä masennu, jos sanot joskus jotain hölmöä, ajattele vain, että ensi kerralla paremmin! Yritä unohtaa nolot tilanteet, ja ota huomioon että kaikilla muillakin sattuu joskus sellaisia. Joillain useammin, joillain harvemmin. Jos jäät märehtimään noloja hetkiä, ne saattavat olla ainoat asiat mielessäsi, kun tapaat uusia ihmisiä. Eihän silloin kukaan osaa sanoa mitään järkevää! Tsemppiä =)
VastaaPoistaJep, olet ihan oikeassa. Kiitos kannustavasta ja suloisesta kommentistasi! [: Itse märehdin juuri noita epäonnistumisia, ei väliä vaikka toinen osapuoli ei edes muistaisi niitä pian. Olen itsekin monesti ajatellut, että kaikille niitä sattuu ja pitäisi vain porskuttaa eteenpäin. Jostain syystä ydinongelma taitaakin olla sen ajatusmallin iskostaminen pysyvästi päähäni kuten senkin, että pitäisi enemmän tunkea ihmisten seuraan. Juttu on vain niin, että kun on opetellut olemaan omissa oloisaan sen varjolla, ettei kukaan kuitenkaan tykkää, niin koko kiinnostus muita ihmisiä kohtaan alkaa hiipua ):
VastaaPoistaNo voi hemmetti Inkivääri. Juuri kun ajattelin, että tuossahan on kindred spirit niin jotenkin iski taas todellisuus palleaan. Sinähän taidat ollakin itsekin aika ilkeä ihminen. Puhuit tosi ilkeästi "eräästä läskistä kusipäästä, jolla ei kanssa ollut kaikki inkkarit kanootissa ja jonka vonkumista, märinää ja vittuilua kuuntelin aina, kun jotain muutakin kuin kolesterolia pullalla oli sydämellään." Äsken kerroit miten yksinäinen olet eiks vaan? Minulla on ollut ihan fair share tilanteita, joissa olisin halunnut repiä jonkun idiootin pään pois ja paskantaa sen kaulasta sisään, mutta - koska olet avoin - onnistuit paljastamaan jotain aika kipeää itsestäsi. Kokeillaan pääpoisperseestä-metodia; mitä jos ongelma onkin, että olet hieman keskimääräistä älykkäämpi, mutta olet itse pilannut omat mahdollisuutesi omalla passiivisuudellasi. Löydät sille varmaan monia selityksiä ja ne lähtevät epäilemättä siitä, miten kaltoinkohdeltu sinä olet ja miten uhriutettu. Mutta tosiallisesti olet keskimääräistä älykkäämpänä alisuoriutuja, joka on ottanut strategiakseen uhrina olemisen ja marttyyriyden. Ehkäpä, vain ehkäpä olet aika katkera siitä, että olet tässä sosiaalisen rajoittuneisuuden ansassasi. Samalla olet luonut siihen mukavan pesän, joka mahdollistaa sinulle pysymisen paikallasi, ikäänkuin kohdussa. Näet selvästi puutteet ihmisissä ja ne ovatkin aivan todellisia puutteita, ja raivostuttavia (joita useimmat eivät tiedosta), mutta samalla nostat itsesi pari sataa jalkaa kaikkien yläpuolella. Ongelmasi taitavat olla aika pitkälle itse aiheutettuja - ehkä olet vain hyvin nuori- mutta silti hyvin inhimillisiä. "Kunpa vain joku näkisi minun erityislaatuiseni ja antaisi minulle tunnustusta!" :) Se on hyvin koskettava sielun toive. Sielun, joka ei ole itsekään vielä omaa erityislaatuisuuttaan löytänyt.
VastaaPoista