Ilkeä paskiainen

Tänään joku lapsi sai aivan karsean itkupotkuraivarin. Pentu kirjaimellisesti kirkui kuin palosireeni. Oikein sattui korviin ja piti huutaa, jotta olisi kuullut edes oman äänensä. Huuto jatkui minuuttikaupalla, koska äiti juoksi joka ostoksen välissä rauhoittelemaan turhaan tätä "jumalan lahjaansa", eikä näin saanut poistuttua kaupasta. Hävetti ja säälitti äidin puolesta, mutta ennen kaikkea vitutti. Hyhhyh. Loppuvaiheessa kakara tuli kirkumaan aivan korvaan kiinni ja ränkytti samalla ostokset erottavaa palkkia huomionkipeästi. Vitutti niin paljon katsoa sen valtavana ammottavaa suuta ja raivosta punoittavia kasvoja ja pullottavia silmiä, että tein taktisen liikkeen ja siirsin muka huomaamattani ostospalkin pennun sormille. Oli huvittavaa, miten sen raivoava tekoitku, muuttui ihan oikeaksi parkunaksi. Paitsi hiljaisemmaksi.

Myöhemmin illalla harjoitin lisää kusipäisyyttä huomattuani, että työ"kaverit" olivat jättäneet mukavan sotkun tiskialtaaseen. Vituttaa niin, että ihmiset eivät laita likaisia astioita koneeseen, vaan jättävät ne lillumaan seokseen, joka koostuu vedestä, mukien pohjalle jätetyistä kahvinliruista ja jostain tuntemattomasta alientöhnästä, joka joskus on ollut ruokaa. Koko oksennuksen joutuu sitten  siivoamaan se, jolla on jo muutenkin vitutus päällä. Olin juuri saamassa paskavuoren tungettua koneeseen ilman sen suurempia vahinkoja, kun tajusin, että se onkin täynnä puhtaita astioita, joita ei oltu laitettu kaappiin. Ragesin ensin itsekseni, että nyt pitää riisua töhnäiset tiskihanskat ja aloittaa kaikki alusta, kunnes tajusin, ettei tarvitse. Latosinkin sitten puhtaat kappiin hanskoin. Syökööt omaa paskaansa, kun kerran sen tykkäävät jättää lillumaan.

Päivän paha teko tehty, nyt nukkumaan.