Aasiakas on aina oikeassa

Vaikka tämä blogi ei paskaduunia ensisijaisesti käsittelekään, tunnen tarvetta avautua päänsärystä nimeltä asiakaspalvelu. Olen kyseisiin hanttihommiin nyt väliaikaisesti päätynyt, vaikka sosiaalisten tilanteiden pelko tekeekin koko hommasta astetta vaikeamman. Kaiken lisäksi en ole luonteeltani ollenkaan palvelualtis, vaan inhoan olla ihmisten komenneltavana ja en suurinta osaa asiakkaista voi edes sietää. Työn asiakaspalvelussa sainkin lähinnä työhakemukseen valehtelulla ja sillä, että tätä työtä ei halunnut kukaan muukaan. Jonkinlaista vihan hillintää (ja sisälle patoutumista) tämä on opettanut ja täytyykin todeta, että kenelläkään ei ole niin pitkä pinna kuin kaupan kassalla. Nimittäin vitutuksen kohteena on päivittäin

- asiakkaat, jotka naputtavat kärsimättömästi koko ostotapahtuman ajan sormiaan jotakin vasten "vauhtia, vauhtia nyt" - tyylillä. Tiedän, ettei odottaminen ole sitä maailman mukavinta puuhaa, mutta eikö jumalauta jo aikuisen ihmisen olisi pitänyt oppia odottamaan edes ne pakolliset 30 sekuntia. Sitä paitsi se saatanan naputtaminen on todella hermojaraastavaa ja loukkaavaa. Yleensä pyrin silloin tekemään kaiken vielä hitaammin ihan vain vittuilakseni.

- asiakkaat, jotka luulevat, että ovat tulleet pankkiin ja vaativat, että heidän viiden euron ostoksensa on lunastettava 500 euron setelillä. Kassasta ei voi antaa niin paljon rahaa ilman, että myyjä jää täysin vaihtorahattomaksi, joten koko jonon täytyy odottaa, jotta tämä yksi vänkyrä saa vaihtorahansa toisaalta. Yleensä kaiken työn jälkeen seuraa vielä närkästynyt ilme ja: "Eikö sulla ollut antaa satasina takaisin?"

- asiakkaat, jotka maksavat yli parin euron ostoksensa viiden- ja kymmenen sentin kolikoilla. Myös nämä ihmiset luulevat tulleensa pankkiin ja jälleen koko jono seisoo, kun myyjä joutuu laskemaan kolikot sellaiset 367637 kertaa. Yleensä tämän jälkeenkin summa on niin ja näin, mutta annetaan periksi, sillä joka paikasta kuuluu kärsimätöntä naputusta.

 - asiakkaat, jotka eivät vastaa, kun heitä tervehtii, eivätkä sano kiitos. On oikeasti tosi surkeata myyjän tervehtiessä vastata tällaisella ilmeellä:

(miksi tää kissa on kaikkialla? onhan se toki söpökin.)

- asiakkaat, jotka aina tuotteen viivakoodin toimiessa hitaasti tai ei ollenkaan murjasevat "Se on ilmanen!" -vitsin ja nauravat vielä makeasti omalle jutulleen. Eipä tuo naurattanut ensimmäisellä kerralla, joten miksi se olisi hauska toisella, kolmannella tai kymmenennelläkään kerralla. On oikeasti tosi perseestä kuulla sama muka hauska vitsi eri ihmisten suusta joka päivä. Luulevatko ne, että joku muu aasi ei ole jo keksinyt käyttää sitä? Asiakaspalvelun nimissä pitäisi varmaan persenuoleskellen feikkinauraakin vielä.

- asiakkaat, jotka luulevat, että koska olet elintarvikemyymälässä töissä, tarkoittaa se, että olet maistanut jokaista tuotetta, mitä siellä satojen tuotteiden joukossa on. Yleensä ovat varsin pahastuneita, kun et tiedä, miltä jokin häränpallikiisseli maistuu.

- asiakkaat, jotka luulevat sinun olevan vastuussa myymälän sisustukesta, tuotteiden määrästä, koosta ja asettelusta, purkkapussien etiketin väristä, suklaahippujogurttien suklaahippujen määrästä jne. Tulevat rageemaan asioista, joihin et voi mitenkään vaikuttaa.

- asiakkaat, jotka runkuttavat myymälän ovikelloa minuuttikaupalla, vaikka kauppa on kiinni. Eikö sen kaiken riuhtomisen jälkeen pitäisi jo ymmärtää, että nyt tuli myöhästyttyä? Ja jos kauppa aukeaa yhdeksältä, se avataan tasan yhdeksältä, eikä esim. kymmentä vaille.

- asiakkaat, jotka ottavat kuitin ja pudottavat sen sitten "huomaamattomasti" kassalle tai kaupan lattialle.

- asiakkaat, jotka ajattelevat "minäminäminäminullaonkiire" ja tunkevat kassallesi "Suljettu" - kyltistä huolimatta. Eivät täten piittaa siitä, että vittumainen työpäiväsi on jo ohi ja haluaisit kotiin. Juoksevat myös tukka putkella jonon perältä vapaalle kassalle, vaikka oikeastihan vuoron kuuluisi olla seuraavan jonossa.

- asiakkaat, jotka eivät jaksa odottaa muutamaa sekuntia liukuhihnan liikkumista, vaan pinoavat ostoksistaan pienelle pätkälle kilometrikasan, joka hihnan sitten nytkähtäessä liikkeelle mätkähtää lattialle. Sen jälkeen kolhiintuneita tuotteita nostellessa muistetaan tietenkin mulkoilla myyjää syyttävästi.

- asiakkaat, jotka tulevat kauppaan minuutti ennen sulkemista tekemään ostoksia sadan euron edestä. Eivät suostu lähtemään, vaikka ilmoitat moneen kertaan, että kauppa on kiinni. Pian huomaat jääväsi ylitöihin mokomien paskiaisten takia.

- asiakkaat, jotka ovat liian laiskoja viedäkseen tuotteet takaisin hyllyihin ja jättävät ostoskärryt keskelle käytävää tientukkeeksi, vaikka niiden paikka olisi ihan vieressä.

Jotain käytöstapoja siis asiakkailtakin voisi suvaita. Kyllä tätä duunia tehdessä tulee monesti itkettyä, että mitä jos jämähdän tähän. Mahdankohan koskaan päästä opiskelemaan sitä alaa, missä oikeasti viihtyisin? Toivottavasti te ette ainakaan ole huonoja asiakkaita.