Koko uusi vuosi menikin tällaista väsätessä. Eilen oli kuitenkin oikeastaan ihan kiva päivä. Teimme jopa jotain, kun kävimme ihailemassa vanhan kaupungin ilotulitteita. Olisin halunnut ottaa kuvia, mutta huonossa kamerassani ne olisivat näyttäneet vain joltain epämääräiseltä mössöltä taivaalla. Kaiken lisäksi päätin hoitaa masennusta kotikänneillä, joten siitä se kiva lähinnä tulikin. Lopulta sainkin aikaan jotain positiivista ajattelua. Toisaalta tuntuu ahdistavalta listata omia pieniä ja vähän suurempiakin unelmia, mutta toisaalta muiden merkintöjä katsoessani huomasin, että omat haaveeni ovatkin oikeastaan ihan realistisia ja mahdollisia. Kaipa minut on vain kasvatettu ajattelemaan, etten minä koskaan voi saada yhtään mitään.
(No myönnän, tämä on aika haastava toteuttaa.)
(Vaikka minulla on jo kaksi kissaa.)
(Olen yrittänyt jo vuosia kasvattaa, mutten vielä koskaan ole pystynyt olemaan repimättä tai pureskelematta kynsiäni.)
(Tähänhän kaiken voisi oikeastaan tiivistää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti