Vittuku tää viikko on taas menossa ihan harakoille. En ole tehnyt mitään hyödyllistä, vaikka yritystä on ollut. Ei vain nyt millään riitä keskittymiskyky muuhun kuin murhaamishimoon itseään tai satunnaisia mulliturpia kohtaan. Mulla on ollut taas pitkästä aikaa todella väkivaltaisia fantasioita kanssaihmisistä. Tai no pitkästä ja pitkästä, kyllähän sitä töissä tuli haudottua vaikka mitä niistä mässyttävistä penninvenyttäjistä. Ehkä tässä vielä vanhoilla päivillä pimahtaa sen verran, että päätyy joksikin massamurhaajaksi. Mutta prkl, kun en millään jaksa ihmisiä. Vähiten itseäni. Olen tässä yrittänyt koko viikon pakottaa itseni kirjastoon, mutta olen ilmeisesti leipomassa itselleni jotain fobiaa lukuhuonetta kohtaan. Pelkkä sen lasisen pöntön ajattelukin saa hien pintaan puhumattakaan lärveistä, joita en enää koskaan haluaisi nähdä, mutta jotka kuitenkin paistattelevat päivittäin siellä kupolin toisella puolen.
Tänään sain viimeinkin pakotettua itseni lähtemään, mutta kas kummaa, olin onnistunut pakkaamaan mukaan muistiinpanovälineet ja kaiken oleellisen niin hyperventilointipussista aina pari vuotta sitten vanhentuneihin buranoihin, mutten itse kirjaa. Tulikin sitten täys U-käännös takaisin ja päätös jatkaa opintoja kotona. Arvata vaan voi jatkoinko. Sen sijaan olen tyytynyt vain vihaamaan itseäni koko loppu päivän. Vihaan itseäni, koska unohdin kirjan kotiin. Vihaan itseäni, koska en pysty keskittymään. Vihaan itseäni, koska olen hukannut kallisarvoista aikaa. Vihaan itseäni, koska vihaan itseäni ja vihaan itseäni, koska en itseni vihaamiselta saa mitään aikaiseksi ja luisun koko ajan yhä kauemmaksi aikataulusta. Jännää, miten elämäni kaikessa tylsyydessään voikin olla näin hankalaa.
Mutta ahdistaa kyllä nyt ihan vitusti tuo lukuaikataulu. Tuntuu, että joka sekunti, kun olen lukematta kaikki päähän hakkaamani info haalistuu haalistumistaan, mutta olen liian ahdistunut tästä ajatuksesta tehdäkseni asialle mitään. Olen laiska, tyhmä ja saamaton ahdistunut paska, enkä osaa pakottaa itseäni keskittymään muuhun kuin olemaan laiska, tyhmä ja saamaton ahdistunut paska. Nyt mietin, miten rankaisen itseäni tästä hyvästä. Fyysisesti vai henkisesti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti