Mua jokseenkin vituttaa tää naistenpäivä, koska aina tuntuu siltä, että pitäisi huomioida se jotenkin, eikä mua oikeen kiinnostaisi. Onhan se mukavaa, kun mies lähetti onnittelutekstarin, mutta muuten ajattelin ignoorata tämän turhan juhlapäivän täysin. Näin itseasiassa ajattelen joka vuosi, mutta eipä sitä oikein voi, kun kaksilahkeiset ympärillä vinkuvat vinkumistaan, ettei tämä ole sitä tasa-arvoa, kun naiseudesta onnitellaan, mutta yhyy ei miehillä ole mitään omaa päivää. Se jokavuotinen märehtimen minua lähinnä risoo. Ensinnäkin miehillä
on oma
miestenpäivänsä. Naistenpäivä ei ole mikään yksinomaan naisten juttu. Miestenpäivää juhlitaan kuitenkin Suomessa paljon väljemmin mittapuittein jos ollenkaan. Siksipä ei taida juuri kukaan ukko tästä tietää tai edes märinöiltään viitsiä ottaa asiasta selvää. Toiseksi
juhlimisesta puhuessani tarkoitan tietenkin kauheeta mediahäslinkiä ja joka paikkaan pursuavia naistenpäivä rätti/pakkeli/terveyssidetarjouksia sun muita. Minusta kun syy naistenpäivän viettämiseen, paljon näyttävämmin kuin miesten, on kaikkien niiden hienojen puheiden alla loppujen lopuksi ihan puhtaasti kaupallinen. Naisille nyt vain on helpompi myydä kaikkea turhaa paskaa ja kun vielä rakennetaan sille tuhlaamiselle kokonaan oma päivänsä niin silloinhan tulee hyvä sauma kärrätä kauppoihin jos jonkinmoista rasvaputelia ja lärvinaamiota, kun naiset hemmottelevat itseään ja ennen kaikkea stressaavat miehet kiikuttavat kotiin lahjoja nalkutuksen pelossa.
Minusta siis näillä näkökulmin naistenpäivän vietolla ei ole juuri mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Omalta kontoltani tätä päivää kelatessani olen kuitenkin alkanut ajatella sitä eräänlaisena naisten muistopäivänä. Ihan sama vaikka kuinka väännettäisiin kättä siitä, kumman sukupuolen elämä on vaikeampaa, tosiasia on silti yhä, että naisen asema täällä meilläkin on alkanut turvautua vasta viime vuosisadan loppukymmeninä. Nainen on joutunut kantamaan huolta vielä länsimaisessakin yhteiskunnassa asioista, joita miehen ei ole tarvinnut edes ajatella. Naisten on ollut vaikea työllistyä ja kouluttautua, sillä oli kirjoittamaton sääntö, että mies elätti perheen. Monesti ukon potkaistua tyhjää, ei muuta vaihtoehtoa henkensä pitimiksi ollut kuin huoraaminen, mikä kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten riippuvainen nainen on ollut miehestä. Eronneita naisia katsottiin yleisesti kieroon vielä 1960-luvullakin puhumattakaan siitä, jos sattui pyöräyttämään ns "aviottoman lapsen", mikä saattoi tietää varmaa potkua perseeseen jopa omilta vanhemmiltaan. Näin ollen avioliitto oli pakollinen, eikä avioero tullut kysymykseenkään, oli suhteessa sitten millaisia ongelmia tahansa. Naisilla ei myöskään ollut juuri minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa asioihinsa ennen naisten äänioikeuden voimaan astumista vaihtelevasti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Vielä tänä aikavälilläkään äänioikeus ei astunut voimaan läheskään kaikkiin läntisiin maihin. Maailmassa on edellen monia kulttuureja, joissa naisen henki on arvottomampi kuin joidenkin eläinten. Siksi minusta, jos naistenpäivää haluaa välttämättä ajatella jossain syvemmässä tasa-arvo kontekstissa, tulisi sitä ajatella samalla lailla kuin
Vainojen uhrien muistopäivää, jonka tarkoituksena on siis muistaa kansanmurhien uhreja. Iänikuisen "
byäääh, miks meil ei oo tätä ja tätä"-valituksen ja kulutusläträyken sijaan, naistenpäivänä voitaisiin muistaa naisia, jotka joutuivat elämään tasa-arvottamassa yhteiskunnassa ja ennen kaikkea niitä, jotka joutuvat sellaisessa elämään tänäpäivänäkin. Samalla voitaisiin tietenkin olla myös kiitollisia siitä, että ollaan onnistuttu syntymään näinkin sukupuolitasa-arvoiseen yhteisöön.
Niin ja muuten, toinen mistä kanssa saa kuulla aika paljon ininää on se, että kun me naiset kuulemma jaksetaan aina valittaa siitä vaivasesta palkkaerosta, mikä meillä on miehiin. Tarkkoja summia en tiedä (vaikka olenkin kuullut, ettei se ero kaikilla aloilla edes ole niin vaivanen kuin väitetään), mutta ei siis sillä ole vittuakaan väliä, vaikka se ero olisi vain yksi raihnainen sentti, kyse on periaatteesta. Miksi kenenkään pitäisi saada yhtään enempää rahaa tekemästään työstä pelkän sukupuolensa takia? Samat tahot, joiden mielestä tällä ei ole mitään väliä ovat yleensä myös heti haukkumassa üüber-feministiksi ja femakoksi, jos vastaan näissä asioissa yhtään jaksaa inttää. Semmoiset terveiset vaan teille kaikille, jotka kuulutte tähän edellä mainittuun ryhmään ja joskus ehkä eksytte tämän lukemaan, että on mullakin teille nimi, mutta sitä en hyvänmaun nimissä lausu. Tietenkin olisi paljon helpompaa, jos teille üüber-miesasioista kiihkoilijoille olisi jokin yhtä loukkaava nimi kuin "femakko", mutta eipä vain ole. Itse en edes feministi ole. Välttelen niitä sun muita fanaatikkoja kuin ruttoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti