Ihan tavallista kohtelua

Jollekin saattaa tämä olla jo vanha juttu, mutta itse vasta (valitettavasti) törmäsin tähän presidenttimme kuukauden takaiseen aivopieruun. Kyse on siis Ihan tavallisia asioita verkkosivustosta, jonne on listattu "pieniä arjen asioita, joilla auttaa syrjäytyneitä nuoria ja ehkäistä heidän syrjäytymistään". Ajatus on sinänsä hyvä, ja menin itsekin mielenkiinnolla (tosin ennakkoluuloisella sellaisella) katsomaan, josko edes jokin pieni apu heltiäisi. Valitettavasti koko sivusto olikin tilaani yhtä hyödyllinen kuin kilo paskaa.

Koko teeman keskiössä on stereotyyppinen kuva syrjäytyneestä nuoresta, joka on omasta valinnastaan laiska ja tyhmä, ja jonka vanhempien lepsuilu ja liika lelliminen ovat pilanneet. Sopiikin ihmetellä, että eikö maamme presidentti tosiaan ole tietoinen, että suurin osa  ruttotautisista syrjäytyneistä nuorista kärsii jonkinasteisesti mt-ongelmista tai päihderiippuvuudesta. Vai eikö hän ymmärrä, että harvemmin kyseiset ongelmat kumpuavat yksinomaan vanhemmista, jotka yltiömäisellä rakastamisellaan ja ymmärryksellään ovat lapsiparan todellisuudesta vieraannuttaneet? Onneksi syrjäytymisen ehkäisemiseen on nyt takuuvarma keino; tämän mitääntietämättömän kukkahattusedän neuvot. Tässä muutama kasvatuksellinen:

"Älä anna nuorelle liikaa rahaa, tavaraa tai herkkuja. Hän ei ehkä opi hankkimaan elantoaan työllä." "Älä hyväksy pinnaamista." "Älä ”tutustuta” alkoholiin tai edes sen hajuun." "Pelikoneet ja televisio nuoren omassa huoneessa altistavat hallitsemattomalle ajankäytölle." "Pahoille teille houkuttelevat kaverit voivat viedä suoraan suohon." "Suojaa lasta ja nuorta television, lehtien ja netin harhaanjohtavilta jutuilta ja kuvilta." (miten lasta muka pystyy koko ajan suojaamaan median kuvilta? eikö parempi olisi, jos näitä vääriä kuvia yritettäisiin korjata?)

Lisäksi ovat selitykset sille, mikä meni pieleen, kun tässä tuli syrjäydyttyä. Seuraavaksi muutama suosikkini, jotka ovat faktapohjaisuudeltaan kuin viime vuosituhannen alusta. Yksikään ei ole käypä hoitomuodoksi oikean masennuksen parantamiseen, vaan pikemminkin sellaisen pienen alakuloisuuden, mutta eihän näillä kahdella näköjään ole laatijan mielestä eroa.

"Univelka aiheuttaa masennusta ja muita mielenterveysongelmia."  (entä se , että masennuksissa voi nukkua välillä 15 tuntiakin?) "Liikkumattomuuden taustalla voi olla turhautuminen, yksinäisyys tai lohduttomuus. Liikkuminen lisää hyvinvointia: mieli virkistyy ja alakulo hälvenee." (lenkillä yksin juostessahan niitä kavereita saa ja masennuskin paranee!) "Nettiporno ja tositeeveen mauttomuudet voivat sekoittaa lapsen pään pahasti. Noudata tv-ohjelmien ikäsuosituksia."  (revittiinkö tämä kenties 1920-luvulta? tosin silloinkin oltiin tässä asiassa edistyksellisempiä.)

Minä itse kuulun niihin syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin. Vanhempani eivät koskaan ole hemmotelleet minua liikaa. Itse asiassa kotonamme oli tulehtunut ja vihamielinen ilmapiiri. Koulussa olin aina todella tunnollinen (jopa liiankin), enkä koskaan pinnannut. Alkoholiakin haistelin ensimmäisen kerran vasta lähes täysi-ikäisenä, eivätkä kaverini vieneet minua pahoille teille, sillä minulla ei niitä ollut. Kuitenkin olen ollut vuosikausia masentunut. En päässyt opiskelemaan, minulla ei ole jatkotutkintoa ja joudun kaikkien tilastojen (ja työkkärin konttorirottien) mukaan kohta pysyvästi sossunluukulle. Kaikkeni olen kuitenkin tehnyt ja tulen vastaisuudessa tekemäänkin, jotten sinne luukulle joutuisi. En nimittäin halua olla syrjäytynyt. En ole ottanut asennetta olla laiska ja tyhmä, vaan elämä ja ihmiset siinä jakoivat minulle kortit, joilla on vaikeampi pelata.

Kaikkenikin tulen tekemään yksin, vaikka avun kanssa matkani olisi varmasti moninkerroin helpompi. Tässä mättää se, että vaikka moni poliitikko on avun (kuten kaiken muunkin) lisäämisestä leukojaan lonksuttanut niin loppupeleissä tähän aiheeseen liittyy aina enemmän sanoja kuin tekoja. Lopulta avunanto kuitataan vielä isommalla kasalla turhia sanoja, kuten tässä tapauksessa tai ongelma leimataan joksikin yksilöistä itsestään johtuvaksi (sitten saadaankin jo tekosyy leikata tukia ja tehdä toisten elämä vielä kurjemmaksi). Miten tuollaiset vanhoilliset ja vääriin mielikuviin perustuvat arjen kasvatusvinkit muka auttaisivat niitä, jotka ovat aivan pohjalla? Tuskin presidentti kavereineen edes kovin tosissaan perehtyi syrjäytyneiden nuorten tilanteeseen. Muuten luulisi hänellä olevan tarpeeksi ymmärrystä edes hävetä (tai sitten ei).

Valitettavasti Niinistön ja kumppaneitten kaltaisia poliitikkoja on eduskunta, ministeriö ja muut päättävät elimet pullollaan. Nämä ihmiset asustelevat muhkealla palkalla ostamissaan luksusasunnoissa täysin vieraantuneina tavallisten ihmisten elämästä, ja eivät muutenkaan ole olleet todellisuuden kanssa kirjeenvaihdossa enää aikoihin.