Näin unta, että Höpö jätti minut viimeaikaisen riitelymme takia. Olin todella maassa ja vihainen, mutta sitten aloin ajatella, että voisin muuttaa takaisin kaupunkiin, hakea jotain mielenkiintoisempaa työtä suuremmasta valikoimasta, mennä avoimeen opiskelemaan, matkustaa minne haluan ja milloin haluan, sillä bussiliput eivät ole törkykalliita ja kaikki bussit ovat yhtä nopeita. Lopulta tunsin unessa suurta helpotusta ja iloa. Herätessäni olin jopa hieman pettynyt, kun uni ei ollut totta.
Olen alkanut ymmärtää, mikä suhteessamme mättää. En ole koskaan uskaltanut osoittaa Höpölle todellisia tunteitani tai toiveitani, sillä olen aina pelännyt hänen hylkäävän minut pienimmästäkin "virheestä". Olen myös ollut huolissani siitä, mitä mielenterveydelleni tapahtuisi, jos hän minua satuttaisi. Kuinka masentuneeksi tässä voisi vielä vajota? Tämän kaiken takia en olekaan juuri koskaan sanonut hänelle vastaan. Hän on ohjaillut suhdettamme koko matkan, enkä minä ole välittänyt. Tärkeintä on ollut, että minulla on edes joku. Varsinkin sen jälkeen, kun parhaan kaverini kanssa menivät välit poikki, olen pitänyt kynsin ja hampain tästä suhteesta kiinni. Tämän puitteissa olen kuitenkin antanut muutaman kohtalokkaan virheen tapahtua. Höpö on tehnyt suhteemme kannalta huonoja valintoja, ja nyt niistä kärsivät sekä koko suhteemme, että minun mielenterveyteni. Olin naiivi luullessani, että voisin sopeutua mihin tahansa, kunhan minulla vain olisi hänet.
Nyt suhteemme on siinä pisteessä, että se on alkanut näyttää esteeltä omille toiveilleni ja unelmilleni. Olen ajautunut niistä kauemmas suhteessamme tehtyjen virheitten takia, ja se ahdistaa enemmän kuin mikään muu tähän asti. Rakastan Höpöä, mutta suhteemme ei silti ole tarpeeksi tekemään minua onnelliseksi. Vaikka toisaalta olemmekin luonteeltamme samanlaisia, kaikilta muilta osin olemme hyvin erilaisia. Minä haluan elämässä kokea paljon. Haluan matkustaa ja oppia uusia asioita. Olen aina odottanut, että poikaystävä olisi se, jonka kanssa voisin viimein alkaa elää, mutta Höpö lyö kapuloita rattaisiin koko ajan. Luultavasti häntä ei oikeasti nämä asiat edes kiinnosta, sillä meillä ei muutenkaan ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita, joista keskustella. Tosin voi olla, ettei tällä olisi edes väliä, jos minulla olisi muitakin ihmissuhteita, mutta kun ei ole, enkä tiedä tuleeko ikinä olemaan.
Rasittavinta on kuitenkin se, että minusta tuntuu, ettei Höpö osaa tai edes ymmärrä arvostaa sitä, miten paljon olen tälle suhteelle antanut. Olen luopunut monista asioista ja nyt minua on alkanut kaduttaa tekemäni uhraukset yhä enemmän. Tämä ei näytäkään sen kaiken arvoiselta. Huomaankin välillä toivovani, että Höpö jättäisi minut, jotta minun ei tarvitsisi jättää häntä. Olen kuitenkin paljon hänelle velkaa, enkä halua satuttaa häntä. Minä taas ansaitsisin, että hän satuttaisi minua. Olen huono ja itsekäs ihminen. Mutta Höpö tuskin edes huomaa, millaisessa tilanteessa olemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti