Negatio

Mistä tietää, että on tullut kesä?
Siitä, kun sitä on tullut odotettua koko vuosi. On rämmitty sohjossa ja paleltu bussipysäkillä, ja kelattu: "vittu ku vaan olis jo se kesä!" Ja sitten se kesä tulee. Yhtäkkiä on perkeleen kuuma. Et voi liikkua kolmea metriäkään ilman, että dödö pettää. Kaikki vaatteesi ovat liian paksuja, mutta olet liian epävarma itsestäsi näyttäytyäksesi ulkona napapaidassa ja tiukoissa perseenmyötäisissä trikooshortseissa. Vaatteet muuttuvat jo päivässä nihkeiksi, joten valitset päällesi mahdollisimman epämieluisia rättejä, jotteivat lempivaatteesi haalistuisi jatkuvassa pesussa. Säärikarvat rehottavat kuin rikkaruohot ja ne on pakko ajella, jottet joutuisi kuolemaan lämpöhalvaukseen pitkälahkeisissa farkuissa. Seurauksena iho kutisee niin perkeleesti, muttet voi raapia, koska muuten tulisi rumia jälkiä. Meikkisi valuvat pitkin naamaasi ja tukka lässähtää hikiseksi lätyksi päähäsi. Tämä yhdistettynä märkiin kainaloihin ja jatkuvaan hien hajuun takaa sinulle ja ihmisille ympärilläsi tunteen, ettet ole käynyt suihkussa ainakaan viikkoon. Päivisin pienissä vaatteissa hikoiltua saa iltaisin palella lämpötilan laskettua yllättäen about kymmenen astetta. Olet ostanut täydellisesti istuvat kesäkengät, mutta jalkojesi turvotessa kuumuudessa, uusista ihanista kengistäsi tulee lihaan pureutuva kidutusväline. Kun et lopulta enää kestä, joudut kompuroimaan vilkkaalla hiekkatiellä paljain jaloin kuin joku helvetin fakiiri.

Öisin nukkuminen siinä uunissa, jota myös makuuhuoneeksi kutsutaan, on yhtä helvettiä. Toinen osapuoli vieressä nostaa lämpötilan ainakin 50 asteeseen ja yritättekin nukkua joka yö mahdollisimman kaukana toisistanne. Ikkuna on avattava, jottet heräisi seuraavana aamuna vesisängystä. Jos nukut yksin olet koko yön varma Ted Bundyn ahtautuvan avoimesta ikkunasta sisään. Kutsumattomia vieraita kyllä varmasti tuleekin. Isoimmat niistä tyytyvät rymyämään ikkunan ja verhojen välissä aiheuttaen sinulle paniikkikohtauksia, pienimmät taas änkevät korvaan vinkumaan koko yöksi kuin puutteessa oleva puoliso konsanaan. Puolet yöstä kuluu niiden inisijöiden metsästämiseen ja silti aamulla löytyy paukamia mitä mielikuvituksellisemmista ruumiinosista. Yöllisen taiston jälkeen olet niin uupunut, että heräät vasta puoliltapäivin siihen, että kämppäsi on kuin sauna, koska et ennättänyt sulkea sitä helvetin ikkunaa ennen päivän plus kolmenkymmenen asteen lämpöaaltoa.
Jep, nyt todella on virallisesti kesä. Ja haluaisin jo, että olisi syksy.

Edellisestä angstista huolimatta pari viimeisintä päivää ovat olleet hyviä. Uskaltauduin puhumaan tilastani Höpön kanssa. Yllätyin, miten hyvin ja ymmärtäväisesti hän sen otti. Eihän siitä mihinkään pääse; ihana mies se on. Kaipa on myös jo tottunut siihen, että tolla muijalla ei ole kaikki murot kulhossa. Olo helpottui paljon, ja puhuminen hiljensi (ainakin toistaiseksi) äänen päässäni, joka jaksaa muuten herkeämättä ilkkua, ettei musta välitetä. Vielä, kun saisi katkaistua kaikilta vainoharhoilta siivet. Ei tarvitsisi luulla, että kun nyt olen innoissani ja ehkä jopa iloinen, niin jotain kamalaa täytyy tapahtua siitä hyvästä.

Jollei opiskelupaikkapaineita olisi voisin jopa sanoa odottavani tulevaisuutta (koputus puuhun). Pääsykoe ahdistaa tällä hetkellä ihan liikaa. Pelkään alkavani itkeä siellä koesalissa tai saavani paniikkikohtauksen. Tai sitten yrjöäväni pitkin edessäistuvia hakijoita. Tosin kaipa sekin kävisi karsinnasta.