Ei sekään varmaan muuta minusta halua kuin tyhjentäytymisaukon. Aivan kuten exäkin. Mitä muuta minusta muka voisi haluta. Olen täysin persoonaton. Näkymätön. Jollei se nyt olisi siinä repimässä takaisin todellisuuteen, minua ei olisi edes olemassa muualla kuin pääni sisällä.
Kuvittelen, ettei minua ole. Jostain syystä tuntuu erityisen rauhoittavalta ajatella tähtisumua. Sen halki lipumista hiljalleen maiseman vaihtumatta. Tai metsää. Seison ensin aukealla paikalla. Ja sitten metsän suojassa. Kukaan ei näe minua sieltä, sillä minua ei ole. Olen pelkkä puu metsässä. Eikä minulla ole ajatuksia.
Pimeässä valutan naamaani hetken tyynyyn. Eikä se huomaa.
Olisit onnellinen että sinulla on sentään poikaystävä. Itse olen samanikäinen kuin sinä ja melkein samassa tilanteessa, mutta en ole koskaan seurustellut. Että sellaista.
VastaaPoistaJotenkin osasin odottaa tämmöistä kommenttia (taas). Kerran siis vielä: siitä, etten ole aina onnellinen (mikä taustoillani pitäisi olla aika odotettavissa) on turha päätellä, ettenkö olisi onnellinen poikaystävästäni, joka sattuu olemaan myös paras ja valitettavasti ainoa ystäväni. Kuitenkin niin maagista parisuhdetta (tai mitään ihmissuhdetta) ei olekaan, jossa tulisi aina täydellisen ymmärretyksi, joka parantaisi kaikki haavat tai pitäisi ihmisen 24/7 tyytyväisenä. Vaikka sitten elämä olisikin muuten kunnossa. Henkilöstä, joka haluaisi, muttei koskaan ole seurustellut, se voi kuulostaa kiittämättömältä. Voin kuitenkin aika varmasti sanoa, ettei näitä kiemuroita pysty ymmärtämään kukaan, joka ei koskaan ole ollut pitkäaikaisessa parisuhteessa. Ei myöskään tarvitse olla onnellinen pelkästään parisuhteen olemassaolosta. Katseltuani vuosia, miten huonot poikaystvät ovat pistäneet sekä omani, että erään ex-kaverini elämän suoraan sanottuna täysin paskaksi, uskallan jopa väittää, että meno voi olla paljon onnellisempaa ystävien kesken kuin sen oman kultapuppelin kanssa. Nimittäin yleensä silloin, kun parisuhde pudottaa ovat ystävät se turvaverkko, joka ottaa kiinni. On ymmärrettävää, että jokainen haaveilee parisuhteesta, mutta älä anna sen silti olla muiden tai oman onnellisuutesi mittari.
PoistaSe että sinä, hyvä anonyymi, tai joku muu ei seurustele, ei tarkoita sitä ettäkö kaikkien seurustelevien elämä olisi aina niin vitun auvoista. Ethän itsekään oleta sellaista tulevalta parisuhteeltasi, pliis?
VastaaPoistaKomppaan. Nooh, kyllä ne siitä sitten joskus oppii, kun on se oma ukko röhnöttämässä sohvalla kassejaan kaivelemassa, ja silti tekee mieli välillä vetää ranteet auki. :p
PoistaAargh. Kilahdin vähän kun tuntuu että koko seurusteluasia on niin yliarvostettu ja kun pitäis aina olla tosiaan onnellinen jo pelkästään siksi, että sellanen pallinrapsuttelija kotoa löytyy.
VastaaPoistaJoo, no toi on sitä samaa sarjaa kuin "Ajattele, miten onnekas oot, kun voit heittää ruokaa roskiin. Afrikan lapsilla ei oo edes sitä syötävänään!". Eli jos on yksikin asia, jota jollain toisella ei ole niin muista toki potea mahdollisimman huonoa omatuntoa paskasta olostasi, vaikka se sitten johtuisikin siitä, että kaikki muu on päin persettä.
Poista