Lousy

Olen itkeskellyt tässä viimeisimmät päivät silmäni turvoksiin. Kaverini temppu taisi laukaista pitkään muhineen masennusjakson. En voi tehdä mitään ilman, että itkettäisi. Pelkästään pihallamme oleva helvetin söpö siilinpoikanen sai naamani valumaan. Kliseinen lause, joka löytyy jokaisen angstaajan blogista, mutta antaa mennä kuitenkin: Inhotan itseäni. Ei kuitenkaan eniten siksi, että peilikuvanikin näyttää vääristyneeltä. Se on muuten kumma, miten masentuneena näkee aina itsensä epämuodostuneena sotanorsuna. Mutta eniten inhottaa se, että annoin Blondien aikaansaaman vittuuntuneisuuteni ja pettymykseni taas päästä masennuksen tasolle varsinkin, kun se ämmä itse karkasi Kusipäämiehensä kanssa ulkomaille sanomatta minulle sanaakaan anteeksipyynnöstä puhumattakaan. Kaipa se taas odottaa, että olen viikon jälkeen sen verran leppynyt, että voi tulla jauhamaan minulle paskaa upeasta lomastaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei sille tule mieleenkään, millaisen dominoefektin sen eleleminen omassa itsekeskeisessä maailmassaan on aiheuttanut minun tylsään ja harmaaseen maailmaani. Kaiken lisäksi meidän piti mennä matkalle. Olen säästänyt hulluna ja vielä hullumpana anonut lomaa paskaduunistani, jota ihme kyllä sainkin. Piti kertoa viime lauantaina siitä Blondielle ja lähteä juhlimaan tulevaa ulkomaan biletysmatkaamme. Nyt se ei kuitenkaan vastaa puhelimeen. En ole tosin yrittänyt soittaakaan lauantain jälkeen, mutta tiedän puhelujen korkeiden hintojen olevan liian houkutteleva tekosyy, jolla paeta epämiellyttäviä asioita, joten vastausta olisi turha odottaa. Siinä samalla menee sitten kuitenkin se meidän matka, jota ei luultavasti tämän viikon jälkeen enää saa. Olen vitun pettynyt. Vittusaatana, kun joku on paska ystävä. En yllättyisi, vaikka Blondie ei oikeasti enää edes haluaisi koko matkalle. Ehkä koko idea olikin vain kapinointia Kusipäämiestä vastaan ja minä taas vain onneton välikappale, jolle kyllä voi tuottaa pettymyksiä mielin määrin. Äijä on ylimustis jopa minun takiani ja veikin Blondien ulkomaille vain siksi, ettei minulla olisi enää matkaseuraa. Taisipa jälleen kerran vetää lopulta pidemmän korren kaikesta naisen uhoamisesta ja minulle antamista lupauksista huolimatta. Saatana, ne on kanssa yksi naistyyppi, jotka antaa karvaperseisen ukkonsa mennä joka asian edelle ja se on kaikki kaikessa, kun äijä osoittaa kaiken paskamaisen käytöksensä keskeltä edes jonkin pienen kiintymyksen eleen. Kusipäämies ei olisi koskaan vienyt Blondieta ulkomaille, jollen minä olisi halunnut matkalle. Nyt se olenkin minä, joka ei pääse minnekään.

Onneksi Höpö oli kanssani koko tämän viikon. On se kyllä ihana, kuunteli itkuani tyhmistä asioista, halasi ja koitti lohduttaa. Tuntuu pahalta ajatella, miten onnellinen pitäisi olla siitä, että on viimein joku, jonka seurassa ei tarvitse aina hävetä, kun ei kuitenkaan nyt pysty tuntemaan sitä kiitollisuutta ja iloa tämän paskafiiliksen läpi. Höpö suostui jopa lähtemään ulos syömään kanssani. Chicosissa hän söi kokonaan maailman tulisimman hampurilaisen, jota ei edes kaikille myydä. Maistoin siitä jonkin kärpäsen paskan kokoisen palan ja hyi saatana, kun jo sekin poltteli ruokatorvessa asti vielä 20 minuuttia nielaisun jälkeenkin. On se mun mies kyllä sisukas. Itse olen jäänyt koukkuun Chicosin ihaniin tortilloihin. Se on myös syy siihen, miksi aina, kun mussutan tänne ruuasta olen jumittanut sinä päivänä kyseisessä ravintolassa. En voi enää ajatellakaan muuta kuullessani sanan 'ruoka'. Silloin, kun on masis ei tunne nälkää niin helposti ja jollei syö sen varjolla tulee olo vain pahemmaksi. Olen huomannut. Sitten vasta, kun saa lättynsä eteen lautasellisen ruokaa tajuaa, miten nälkäinen onkaan ja sillä syömisellä lähtee oikeasti varmaan 60% paskafiiliksestä pois. Hyvä ruoka, parempi mieli ja sen valmisruokayhtiön nimi, joka tykkää tunkea vitusti säilöntäaineita safkoihinsa niin, ettei jengin ruumiit mätäne haudoissaan kymmeneentuhanteen vuoteen.

Yhyy. Jopa pihit vanhat pierut vanhempani pääsevät ulkomaille tänä kesänä. Ovat lähdössä jo toiselle matkalle. Mutsi toi minulle edelliseltä tuliaisiksi jonkin vitun itäblokkilaisen flunssan. Paskassa kunnossa fyysisesti tässä ei vielä oltukaan. Haluan paidan, jossa lukee: My parents went abroad and all I got was this lousy flu.