maanantai 24. joulukuuta 2012

Lässähdys

Pannarintäyteistä ahdistusjoulua kaikille!

Tänään on taas käyty läpi se perinteinen jouluriita. Tällä kertaa aiheesta, että minä onnistuin sytyttämään kinkun tuleen. Aivan. Oli lähellä, ettei koko talo palanut. Tein sen virheen, että päätin leikkiä kotivaimoa, vaikka henkiseltä puolelta olenkin maailman epänaisellisin nainen, jossa ei ole tippaakaan vaimomateriaalia. Typerää oli myös leikkiä, että kaupan helvetin paha valmiskinkku ja pari hikistä laatikkoa tekisivät fiilikseni jotenkin jouluisaksi. Suurin virhe oli kuitenkin änkeä kinkku aivan uunin katonrajaan, jolloin se rasvoineen ja leivinpapereineen roihahti kuin soihtu. Jostain syystä en alkanutkaan kirkua kuten naiset leffoissa tai edes mennyt sen syvempään paniikkiin, vaan kylmän rauhallisesti siirsiin joulukokon tiskialtaaseen ja jotenkin hyväksyin sen, että "tähän me nyt kuollaan". Eipä kuoltu kuitenkaan, sillä laskin kylmää vettä kinkun päälle.

Miksi joulu tuntee aina kusevan silmille? Jouluna sattuu aina kaikkia vittumaisia kommelluksia ja riitoja. Koko pyhä tuntuu olevan kuin suoraan jostain typerästä katastrofielokuvasta. Meilläkin on seisonut joulukuusi ties kuinka monta viikkoa kissojen terrorisoitavana ja tänä aamuna huomasin muoviläjän kärsineen yön aikana sen verran, ettei kumpikaan meistä enää jaksa nostella sen osia lattialta ja koota uudestaan. Kuusi lähti siis aattona takaisin varastoon.

Sain myös jotenkin maailman ironisimman ja lässähtävimmän joululahjan. Onnekkaan kaverini antamasta kuoresta paljastui nimittäin lahjoitus hyväntekeväisyyteen - minun nimissäni. Miten tuota edes voi kutsua lahjaksi minulle? Nyt nakertaa suunnattomasti, että henkilö, joka elelee työttömänä mutsinsa rahoilla, valistaa minua persaukista siitä, miten huono ihminen olen, kun en lahjoita hyväntekeväisyyteen. Ihan kuin niistä lahjoituksista menisi edes puolia apua tarvitseville, eikä ties mihin muihin taskuihin. Muutenkin hyväntekeväisyys on mielestäni pelkkä keino teennäisille ihmisille helpottaa huonoa omatuntoaan. On niin monia paljon maanläheisempiä ja tehokkaampia keinoja auttaa hätää kärsiviä. Jotenkin alkanut ärsyttää tuo ihminen muutenkin suunnattomasti. Vaikea sulattaa hänen moralisointiaan ja ylenkatsettaan siitä, etten vieläkään opiskele yliopistossa, syö pelkkää salaattia tai lahjoita hyväntekeväisyyteen. Voi vitutus näin jouluna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti