Neiti Lööperin seikkailut

 Ai saatana, kun on pää kipeä! Mikä siinä on, että heti tulee hedari, jollei muista litkiä vettä puolentunnin välein tällaisina päivinä? Eipä ole tullut onneksi hedaria riitelemisestä tänään. Kaipa tuo yksi on vielä kyrpiintynyt, kun nukkuu vain, eikä ole sanonut mitään oma-aloitteisesti. Se on sitten hänen häpeänsä. On mulla muutakin viihdykettä kuin mies. Esim. ruoka, kuplamuovi ja yhden järkyn muijan tarinat. Jälkimmäisistä ei kyllä salkkarikäänteitä puutu. Onkin muuten pitänyt avautua siitä muijasta tänne kaikkien iloksi jo ties kuinka kauan, mutta kuten voi päätellä, järkyistä muijista on aina niin paljon sanottavaa, että koko jutusta meinaa pakostikin tulla kolmen vuoden mittainen lukukokemus. Tiedän kuitenkin, että kaikki muutkin ovat aivan yhtä uteliaita paskoja kuin minä, joten päätimpä taas yrittää. Varoitan, tämä tulee olemaan kilometrimerkintä.

Olen siis seurannut tuttavapiirissäni jo about vuoden varsin erikoista tapausta. Tai no, ei oikeastaan minun tuttavapiirissäni, koska kaikki tuttavani ovat itse asiassa parhaan kaverini tuttavia, sillä jätän hänelle sosialisoinnin vittumaisen tehtävän. Harmi vain, että paras kaverini, kutsuttakoot häntä vaikka Blondieksi (kun se varmana sopii niin hyvin yhteen Gingerin kanssa, hehe) on niitä ihmisiä, jotka ovat aina yhtä sosiaalista hymyä jopa spurguille ojassa ja eivät koskaan sano/näytä mitään negatiivista suoraan, vaan puhuvat sitten paskaa selän takana. Tämä tosin taitaa olla valitettavan yleistä meidän naisten keskuudessa. Ehkä siksi tunnenkin oloni aina niin ulkopuoliseksi, sillä minulla ei ole mitään vaadittavia taitoja tällaiseen teatteriin, ja olen tästä puutteestani oikeastaan pahoillani.

Blondiella on siis ylitsepursuavalla ystävällisyydellään huono tapa vetää joukkoomme, mitä kummallisempia kaduntallaajia. Monenmoista hiipparia on ollut ja on edelleen (mukaan lukien naisen oma kusipäämies), ja aiheesta voisi varmaan kirjoittaa jo kirjankin, mutta tarkoitus on tässä nyt keskittyä ylivoimaisesti tolkuttomimpaan tapaukseen.

Tutustuimme erääseen nuoreen naiseen, joka oli aina yksin. Koska minun oli pakko päästä leikkimään jotain saatanan yliempaattista Äiti Teresaa, aloin järkätä tilanteita, joissa Blondie pääsi keskustelemaan kyseisen muijan kanssa, sillä itsehän minä luuseri en siihen pystynyt. Oli varmaan tuoreena mielessä se, miten olin itsekin ollut vain vuosi aiemmin vielä kuolettavan yksinäinen ja masentunut. Ero tosin oli se, että tämä muija oli kuitenkin kova turvanpaukuttaja toisin kuin minä.

Eipä mennyt aikaakaan, kun tarkoitukseni saada tytsylle juttuseuraa oli paisunut siihen, että Blondie oli ylisosiaalisuudellaan möhlännyt tämän uskomaan, että oli saanut uuden parhaan kaverin. No, eihän siinä mitään, kunnes alkoi käydä ilmi, millainen tämä nainen todella oli.

Alkuun hänen juttunsa olivat enemmänkin kiusallisia; muija halusi koko ajan puhua seksistä, eli toisin sanoin udella meidän seksielämästämme. Minun petipuuhissani oli silloin menossa jo pidempi kuiva kausi, joka kesti exän ansiosta kuin nälkävuosi. Muija alkoikin siis hyökkäilemään Blondien kimppuun, joka tapansa mukaan ei tietenkään voinut näyttää mitään negaa kysymyksiin liittyen. Kysymykset olivat sitä luokkaa, että saatko orgasmeja, mitkä ovat miehesi peniksen mitat, oletko koskaan laittanut sormeasi persereikääsi seksin aikana (voi kyllä, tätäkin on todella kysytty). Jossain vaiheessa vuotta muija löysi itselleen miehen, mutta jutut eivät suinkaan siihen loppuneet, vaan nyt yleisin (lue pakollisin) keskustelunaihe oli hänen uusi ja jännä seksielämänsä. Voin kertoa, että mitään yksityiskohtia ei meille säästelty pariskunnan puuhailuista.

Kaikkeen kuitenkin tottuu ja koko muijasta tuli meille vitsi. Dildonheiluttelua nahkakeinussa oli mukava naureskella kahdestaan. Sitten eräänä päivänä tämä tuli täräyttämään kesken ruokatunnin täysin puskan takaa, että teki abortin. Oltiin tietenkin järkyttyneitä hänen kepeästä ilmaisustaan, mistä seurasi yksityiskohtainen kuvaus toimituksesta, minkä jälkeen olimme vielä järkyttyneempiä. Vähän ajan päästä muija kertoi tehneensä toisenkin abortin, ja vetäneensä jälkiehkäisypilsuja ainakin viisi kertaa, koska ei ollut jaksanut käyttää ehkäisyä. Järkyttynyt ei enää riittänyt kuvailemaan fiiliksiämme kuunnellessamme naisen leväperäisyyttä. Itse hän ei ollut milläänsäkään moitteistamme. Päinvastoin, muija vain istua kökötti siinä pieni virne naamallaan edes yrittämättä puolustaa tekojaan. Se vain vahvisti ajatusta, joka oli kytenyt päässämme jo tovin. Ämmä oli pihalla kuin postilode.

Vähän ajan päästä hänelle kuitenkin syntyi joku ihme villitys saadakin lapsi. Omien sanojensa mukaan inhosi lapsia, mutta mies rakasti ja palvoi häntä niin paljon, että halusi lapsen hänen kanssaan vaikka väkisin. Kuinka suloista. Not. Me olimme aivan varpaillamme, että jumalauta nytkö tuo hullu alkaa jotain lasta vääntämään. Järkeä puhuttiin, ei auttanut. Muija mässäili joka päivä kaikilla mahdollisilla seinästä revityillä raskausoireillaan, kunnes eräänä päivänä yhtäkkiä sulkikin turpansa, eikä lapsihaaveista kysyttäessä enää muuta tehnyt kuin hihitellyt salaperäisesti.

Saimme sekopäästä itsellemme varsinaisen riippakiven. Minun oli vaikea peittää inhoani häntä kohtaa, vaikka toisaalta nainen minua säälittikin. Blondie inhosi tätä aivan yhtä paljon, muttei sen sijaan kyennyt näyttämään fiiliksiään, joten päätyikin tahtomattaan eturiviin kuuntelemaan muijan pälätystä. Olenkin saanut lähes joka päivä kuulla Blondielta naisen uusimmista edesottamuksista. Yleensä jutut liittyvät edelleen lakanoissa pyörimiseen tai siihen, miten kaikki miehet ovat typykkään niin hulluna. Minne tahansa hän meneekin on siellä aina joku mies, joka on niin ihastunut, että haluaa maksaa ravintolalaskun ja ostella vaatteita, kenkiä ja koruja monen huntin edestä.

Kerran tämä muija sitten matkusti kauan säästetyillä rahoillaan yksin Egyptiin, vaikka yritimmekin jälleen kerran estellä. Sellaiselle pipipäälle ei voisi seurata mitään hyvää matkasta yksin tiukasti islaminuskoiseen maahan. Muija raportoikin joka päivä millaisen ahdistelun kohteeksi joutui. Lopulta alkoi selittää ei milläänsäkään, että miehet olivat niin sekaisin hänestä, että olivat jopa yrittäneet raiskata. Jälleen kerran saimme olla kauhuissamme, miten pöpi tämä ihminen on, kun tuollainenkaan ei miltään tunnu.

Häpeällistä tunnustaa, mutta epäilykset heräsivät vasta siinä vaiheessa, kun naisen mukaan hänet oli pelastanut näiltä raiskaajilta komea bodattu paikallinen uros, joka tietenkin oli, yllätys yllätys, häneen aivan lääpällään. Jokin siinä taisi haista paskalle jo liikaa. Tapahtuuko muka tuollaista oikeassa elämässä? Prinssi Komea tulee valkoisella ratsullaan pelastamaan. On se vielä vahvakin, kun viitsii vetää turpaan kahta samanlaista komeaa bodattua urosta jonkun random pullanaamaisen suomimuijan tähden varsinkin, kun Egyptissä taidettaisiin pitää raiskausta vain naisen omana vikana.

Kun aloin kyselemään tarkemmin, kävikin ilmi, että muijan kertomus oli täynnä porsaanreikiä. Prinssi Komean ammatti vaihtui koko ajan. Välillä oli tarjoilija, milloin hengenpelastaja, ja kun kysyin, että eikö se ollutkaan kokki niin olikin kuulemma kaikkea yhtä aikaa. Hotellissa missä tämä pakettimatkalainen aikansa vietti työskenteli vain parikymppisiä adoniksia aina johtoportaalle saakka, ja kaikki ne tietenkin halusivat panna tätä muijaa. Toisin sanoen tapahtumapaikka oli kuin suoraan jonkun näivettyneen kotirouvan märästä unesta.

Emme tämän jälkeen enää uskoneet, että mitään raiskausyritystä tai Prinssi Komeaa edes oli. Kun aloimme kelata muitakin muijan toilailua ja ennen kaikkea hänen suhtautumistaan niihin, tulimme siihen tulokseen, että niitäkään ei ollut tapahtunut. Ei vauvahaaveita, ei mitään. Olikohan ämmä edes oikeasti Egyptissä?
Kuka muka paasaisi silmät innosta kiiluen kahdesta abortistaan, raiskausyrityksestä ja muista järkkyilystään? Joku sellainen, jolla on jokin pakonomainen tarve saada huomiota ja parhaitenhan sitä saa kertomalla sellaisia asioita, jotka kauhistuttavat ihmisiä. Oltaisiin voitu päätellä tarinoiden perättömyys ajat sitten varsinkin, kun niitä kuolaavia miehiä tuskin riittää joka kadunkulmaan, mutta then again, kuka haluaisi puhua itsestään myös sellaisia kauheita perättömyyksiä. Tulimme siis uuteen lopputulokseen; ämmä oli pihalla kuin postilode, ei siksi, että oli välinpitämätön vastuuton bimbo, vaan siksi, että oli huomionkipeä lööperiäpuhuva kaheli.

Tällä hetkellä Lööperin uusin saavutus on itsemurhalla uhkailu petettyään ensin poikaystäväänsä "tumman lihaksikkaan työkaverin kanssa". Soitti juhannuksena Blondielle keskellä yötä avautuakseen, miten kaikki on paskaa unohtamatta silti siinä välissä mainita, miten hyvä sängyssä on tämän tumman komean siivoojan mielestä. Kyllähän tuohon väliin mahtui sekin, että paljasti yllättäen olevansa alkoholisti. Kumma, kun ei olla huomattu, vaikka omien sanojensa mukaan dokannut rankasti jo lähes 10 vuotta.

On kyllä täysi mysteeri tämä Neiti Lööperi. Ei sitä tiedä ollenkaan, mikä on totta ja mikä ei. En enää ihmettelisi, vaikkei sellaista henkilöä edes olisi olemassa. Mutta hei, jos Lööperi haluaa olla Lööperi niin mikäs siinä. Popcornit valmistuivatkin juuri sopivasti, kun muija ilmestyi feissariin online.