Yhyy, olen vanha

Parin päivän takainen Linnanmäki matka Tupun kanssa oli puuduttava. Olin koko päivän tosi väsynyt, koska jouduin muistaakseni heräämään seitsemältä, mikä on minun kaltaiselleni lahnalle aikaisin. Mutta oli kyllä itse asiassa todella kivaakin, eikä puhuttu vanhoista asioista kuin muutaman kerran. Silti juttua riitti.

Harmikseni täytyy vain todeta, että lintsikuntoni on vielä surkeampi kuin muutamia vuosia sitten. Mentiin ensimmäiseen laitteeseen, joka oli muistaakseni joku lapsukaisten pystysuuntaan asti nouseva pyörivä häkkärä. Pikkupojat kiljui innoissaan ja itse vain karjuin kauhusta pidätellen samalla oksennusta. Heikotti kyllä hävettävän pahasti tuon jälkeen. Onneksi Tupuakin.

Ylpeä olen siitä, että menin kuitenkin siihen uuteen vuoristorataan Ukkoon, vaikka se kyyti olikin aivan yhtä helvetillinen kuin olin odottanutkin. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että aukaisin silmäni vain kerran ja silloinkin vastassa oli jokin tikkusuora alamäki, joten suljin ne visusti uudestaan.


No okei, nyt hävettää vielä kaksi kertaa enemmän, koska tuosta videosta se rata ei enää näytä edes pelottavalta. Aika lälly oikeastaan, mutta minä olin siellä tosiaan paska jäykkänä ja suu täysikuun kokoisena.
Pakko tunnustaa tähän sitten vielä yksi pitkäaikaisimmista valheistanikin. Olen varmaan kuudennelta luokalta asti väittänyt käyneeni Raketissa monia kertoja. Valehtelin. Uskaltauduin Rakettiin ensimmäisen kerran elämässäni vasta tällä viikolla. Voi minua poloista.

Oltiin käyty vain muutamassa laitteessa, kun mahassa kiersi ja pyörrytti sen verran, että teki vähän mieli jo lähteä. Surullista, miten minäkin olin päättänyt pysyväni edes osittain lapsena ikuisesti, jotta osaisin vielä nauttia niistä kaikista pienistä jutuista, joita lapset osaavat arvostaa. Nytpä nähdään, että minäkin olen päästänyt itseni tylsäksi pahoinvoivaksi aikuiseksi, joka stressaa sitäkin, että lentääkö Vonkaputouksesta vesipisaroita vaatteille.

En arvostanut sitäkään, että Lintsin Rolle pelle tuli halailemaan. Voi johtua ihan siitä, että minusta tuntui, että sen käsi viipyi perseelläni epäilyttävän kauan. Tällaista se sitten on, kun on aikuinen. Klovnitkin vaan kourii.
Tosin olisihan se aika paljon kipeempää, jos se lapsia kourisi. Oikea pedofiilin unelmaduuni varmaan. Sinne vain lapsia rutistamaan valeasussa.

Nyt en jaksa enää löpistä, koska olen taas helvetin väsynyt. Heräsin tänään omia aikojani kuudelta neljän tunnin yöunien jälkeen, ja fiksuna tyttönä suunnistin heti dataamaan tällainen nörtti kun olen. Nyt tuntuu siltä kuin olisi tullut Tuksun norsun tallomaksi.