Ilkeä paskiainen

Tänään joku lapsi sai aivan karsean itkupotkuraivarin. Pentu kirjaimellisesti kirkui kuin palosireeni. Oikein sattui korviin ja piti huutaa, jotta olisi kuullut edes oman äänensä. Huuto jatkui minuuttikaupalla, koska äiti juoksi joka ostoksen välissä rauhoittelemaan turhaan tätä "jumalan lahjaansa", eikä näin saanut poistuttua kaupasta. Hävetti ja säälitti äidin puolesta, mutta ennen kaikkea vitutti. Hyhhyh. Loppuvaiheessa kakara tuli kirkumaan aivan korvaan kiinni ja ränkytti samalla ostokset erottavaa palkkia huomionkipeästi. Vitutti niin paljon katsoa sen valtavana ammottavaa suuta ja raivosta punoittavia kasvoja ja pullottavia silmiä, että tein taktisen liikkeen ja siirsin muka huomaamattani ostospalkin pennun sormille. Oli huvittavaa, miten sen raivoava tekoitku, muuttui ihan oikeaksi parkunaksi. Paitsi hiljaisemmaksi.

Myöhemmin illalla harjoitin lisää kusipäisyyttä huomattuani, että työ"kaverit" olivat jättäneet mukavan sotkun tiskialtaaseen. Vituttaa niin, että ihmiset eivät laita likaisia astioita koneeseen, vaan jättävät ne lillumaan seokseen, joka koostuu vedestä, mukien pohjalle jätetyistä kahvinliruista ja jostain tuntemattomasta alientöhnästä, joka joskus on ollut ruokaa. Koko oksennuksen joutuu sitten  siivoamaan se, jolla on jo muutenkin vitutus päällä. Olin juuri saamassa paskavuoren tungettua koneeseen ilman sen suurempia vahinkoja, kun tajusin, että se onkin täynnä puhtaita astioita, joita ei oltu laitettu kaappiin. Ragesin ensin itsekseni, että nyt pitää riisua töhnäiset tiskihanskat ja aloittaa kaikki alusta, kunnes tajusin, ettei tarvitse. Latosinkin sitten puhtaat kappiin hanskoin. Syökööt omaa paskaansa, kun kerran sen tykkäävät jättää lillumaan.

Päivän paha teko tehty, nyt nukkumaan.

Sosiaaliset tyypit

Tuli taas todettua, että helvetti, kun ihmiset ovat rasittavia. Tässä vuosia överi ujouden kanssa taivallettua on tullut törmättyä jos jonkinmoiseen vastaanottoon, ja tiettyjen ihmisten suhtautumisen on pitkälti oppinut jo ennustamaan. Jotenkin pännii nyt niin pahasti, että taitaapi olla avautumisen paikka. Tässä tulevat sosiaaliset tyypit, ne ihmiset, jotka eivät näe mitään vikaa omassa käytöksessään. (Lista on sitten huumorilla tehty, joten ei ole tarpeen työntää meloonia nenäänsä.)

Naamanpaukuttaja: Erittäin (teko)pirteä, puhelias, kovaääninen ja ylisosiaalinen ihminen, joka vaanii työpaikkojen, koulujen ja sukukokouksien ruokatiloissa ujoja ihmisiä. Hän on yleensä pidetty ja kuvailtu vähän näteimmillä termeille kuten "iloinen ja aurinkoinen". Ensitapaamisella Naamanpaukuttaja saattaa aloittaa tutustumisen pommittamalla sinua ahdistavalla kysymystulvalla. Yleensä hän myös vaatii perustavanlaatuisia vastauksia ja hämmentyy, kun vaivaannut tai vastaat ujoon tapaasi vain yhdellä sanalla. Naamanpaukuttajalla on suuria vaikeuksia ymmärtää, miksi et ole kuin hän ja tätä mysteeriä pähkinänkokoisissa aivoissa pyöriteltyään, hän tulee siihen lopputulokseen, että olet kylmä ja töykeä, etkä vain pidä hänestä. Tästä alkaakin yleensä loukkaantuneen Naamanpaukuttajan kostoretki, jonka aikana hän levittää omaa näkemystään sinusta kanssaihmisille, mutta saattaa (valitettavasti) myös ilmestyä "toverillisesti" ilmaisemaan mielipahaansa päin naamaasi.

Oman äänen rakastaja: Muistuttaa etäisesti Naamanpaukuttajaa, koska hänkin on yleensä pidetty ja luonteeltaan puhelias ja sosiaalinen. Oman äänen rakastaja ei kuitenkaan odota muilta samanlaista käytöstä kuin itseltään, ja ujon onkin helppo ystävystyä hänen kanssaan. Yleensä Oman äänen rakastajan läheisimmät ystävät ovatkin ujoja ja häntä saattavat ärsyttää kaltaisensa aina äänessä olevat ihmiset. Vaikka Oman äänen rakastaja saattaakin vaikuttaa täydelliseltä ystävältä, pian hiljaisuuden suosimiselleen löytyy kuitenkin syy. Nimensä veroisesti hän nimittäin rakastaa kuunnella itseään ja etsii ympärilleen ihmisiä, jotka palvovat häntä ja tukevat häntä jokaisessa pikkuongelmassaan. Sen sijaan vastapalveluksia Oman äänen rakastaja ei tee. Ystävien murheet ja ongelmat eivät häntä hetkauta ja keskustelu ohjataan pian takaisin itseensä. Surukseni olen huomannut, että parhaat ystäväni ovat aina olleet Oman äänen rakastajia.

Marttyyri: Henkilö, joka ei koskaan tule juttelemaan tai ota sinuun tervehdystä kummempaa kontaktia. Koska hän ei milloinkaan ole edes näkevinäänkään sinua, päättelet hänen viihtyvän mieluummin omissa oloissaan ja päätät (helpottuneena) kunnioittaa hänen tahtoaan. Pian kuitenkin kuulet, että Marttyyri (yleensä selkäsi takana) on kovin pahastunut siitä, miten töykeästi sinä häntä kohtelet, kun et koskaan puhu hänelle mitään. Marttyyri taitaakin olla ujon ihmisen kusipäinen variaatio.

Äiti Teresa: Yleensä kiltti vanhempi naishenkilö. Toisin kuin monet muut Äiti Teresa huomaa ujouden todellisen luonteen ja ymmärtää, että kärsit siitä. Saatat jopa kertoa hänelle sinulla olevan sosiaalinen fobia, mutta siitä asiat eivät ainakaan helpotu. Äiti Teresa ottaa tehtäväkseen "auttamisesi", joka karkeasti tarkoittaa sosiaalisiin tilanteisiin väkisin työntämistä. Tätä taktiikkaa voisi verrata uimataidottoman heittämisella mereen, jotta tämä oppisi uimaan. Itselläni oli lukiossa kyseinen henkilö äidinkielenopettajana, mikä tarkoitti kohdallani ryhmätöiden, paritöiden ja esitelmien räjähdysmäistä kasvua. Sanomattakin on selvää, että kehitin aivan uudenlaisen fobian - tällä kertaa opettajaani kohtaan - ja vaihdoin salamana toisen opettajan tunneille.

Einstein: Henkilö, joka tulee siihen lopputulokseen, että ujoutesi täytyy tarkoittaa, että olet jotenkin älyllisestikin hidas. Tässä vaiheessa Einsteineista kehkeytyy joko sinua lapsentasolla pitävä ja sinulle alati hitaasti ja lässyttävästi puhuva riippakivi, tai sitten "tyhmille" kysymyksillesi tiuskiva heikkopinnainen töykimys. Lässyttävä Einstein saattaa jopa puolustaa sinua esim. Nirppanokalle, koska säälii sinua "vajavaisuutesi" tähden. Usein Einstein on pudota tuoliltaan, jos kuulee sinun tekevän jotakin "normaalia" kuten seurustelevan, bilettävän tai muuten käyttäytyvän sosiaalisesti.

Nirppanokka: Hän on se, joka inhoaa sinua, etkä voi kuollaksesikaan keksiä miksi. Vuosia Nirppanokkia kohdattuani, olen onnistunut kehittämään heistä jonkinlaisen teorian: Nirppanokka inhoaa sinua, koska hänestä ujoutesi on joko pelkkää typeryyttä tai sitten ylpeyttä (yleisemmin tätä). Hänen mielestään luulet olevasi niin muiden yläpuolella, ettet puhu heille (=hänelle) mitään. Riskiä joutua Nirppanokan kohteeksi lisää myös se, että ujoudesta huolimatta pukeudut tyylikkäästi, laitat hiuksiasi ja meikkaat, sillä tämä vahvistaa hänen näkemystään sinusta ylimielisenä. Nimittäin Nirppanokalla saattaa olla jopa ujoja kavereita, mutta he ovat yleensä seinäruusuja, jotka sopivat hänen kuvaansa ujosta ihmisestä.

Risto Reipas: Tämä on se lapsuuden "kaveri", joka juoksi hiekkalaatikolle pilaamaan päiväsi kertomalla, että joku ilkeä lapsi oli haukkunut sinua rumaksi, läskiksi, tyhmäksi tms. Näiden henkilöiden luulisi katoavan alakouluvuosien päätyttyä, mutta ei. Vieläkin Risto Reipas saattaa juosta luoksesi kertomaan, miten paljon muita vaivaa ujoutesi, ja onnistuukin saamaan sinulle varman tunteen siitä, että kaikki vihaavat sinua. Yleensä Risto Reipas vetoaa siihen, että hän on suoraselkäinen kertoessaan "totuuden" päin naamaa. Hän esittää reilua ja mukavaa kaveria, mitä hän saattaa myös itse uskoa olevansa, mutta oikeasti Risto Reipas on pikku sadisti, joka nauttii nähdessään mielipahasi, hämmennyksesi ja vaivaantuneisuutesi tästä ei-halutusta tiedosta. Risto Reippaan lempilauseet joko alkavat tai päättyvät sanoilla "ei millään pahalla".

Casanova: Yleensä miespuolinen henkilö, mutta uskon, että myös naispuolinen vastine löytyy. Casanova on tunnettu flirttailevasta käytöksestään vastakkaisen sukupuolen seurassa, ja pitääkin itseään hurmurina, vaikka todellisuudessa kukaan ei häntä tosissaan otakaan. Erityisesti Casanova kuitenkin kohdistaa hyökkäyksensä ujoihin, sillä pitää heitä säälittävinä, epätoivoisina ja helppoina kohteina, mitä hän juuri itse on. Yleensä hän hämmästyykin suuresti kuullessaan ujon seurustelevan. Casanova tunkee seuraasi niin usein kuin vain pystyy laukomaan surkeita iskuyrityksiään ja kutsumaan yleensä sinua "söpöksi", mihin koitat vaivaantuneena suhtautua kuin et olisi kuullutkaan. Casanovan kiinnostus ei ole aitoa, vaan hän pyrkii sinun avullasi pönkittämään egoaan, ja tulkitsee helposti pienimmätkin ystävällisyyden eleet tunteidesi lämpiämiseksi ja siten voitoksi itselleen. Näin ollen Casanovasta on hyvin vaikea päästä eroon ja pian huomaatkin aikataulusi muovautuvan hänen välttelemisensä mukaan.

Paskahousu: Näitä henkilöitä on valitettavasti niin työnantajien, opettajien kuin omien vanhempienkin joukossa. Paskahousu on henkilö, joka purkaa aina turhautumisensa sinuun, koska uskaltaa. Jos hänellä on huono päivä, ilmestyy hän moittimaan sinua jonkin tekosyyn varjolla. Kun joku (yleensä Paskahousun pelkäämä tai pitämä henkilö) tekee virheen, paskahousu tulee ilmoittamaan sinulle, ettei niin saa tehdä. Pahinta on se, että jos olet ujo painekattila (kuten minä) ei Paskahousulle ole takaisin sanomista. Mielestäni Paskahousu onkin sosiaalisista tyypeistä kaikista inhottavin.

Kuokkavieraita

Olen koko elämäni tottunut piilovittuiluun ja salakähmäiseen motiivien peittelyyn näennäisellä ystävällisyydellä. Olen tosiaan tainnut muuttaa aivan uudelle planeetalle. Tuli nimittäin taas hepuloitua itse itsensä kylään kutsuvista vieraista. Tällä kertaa antoivat varoitusaikaa jopa koko yön, joten ein, ein ja ein sanomista tuli harkittua peräti viisi minuuttia. Täällä ihmiset olettavat, että toisilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua kotona valmiina kaiken aikaa odottamassa, milloin herrasväki päättää tulla käymään. Jos niiden tunkemisen olisi hyväksynyt niin tämä aamu olisikin kulunut tämän kämpän siivoilussa paraatikuntoon ja kaupassa juoksemiseen pieniä ropojaan kuluttaen, jotta nämä mamman ja papan rahoilla ratsastajat saisivat meillä murkinaa napansa alle. Kaiken lisäksi Neiti oli viimeksi kovin närkästynyt siitä, ettei meillä ollut vedenkeitintä, jolla tarjoilla hänelle juotavaksi englantilaista hevonkusta (teetä). Kaikista eniten ärsyttää kuitenkin, että nämä ihmiset eivät edes vaivaudu esittämään, että tulevat koska haluavat tavata meidät ja tutustua meihin, vaan ilmestyvät heti kuvioihin, kun meillä on a) uusi kämppä, b) kissanpentu ja nyt c) rotukissa. Tämä yhdistettynä aikataulujemme sotkemiseen kertoo jo täydellisestä käytöstapojen puutteesta. Täällä ei ole mikään ilmainen kissanäyttely menossa saatana. Kuulin, että miehen duunipaikaltakin on joku suunnitellut tuovansa lapsensa meille, koska meillä on kissanpentuja. Niin kauan, kun tässä lahossa ruhossa henki pihisee, ei kenenkään kakarat tule meidän kämppään sotkemaan ja kirkumaan kissojen lähellä. Minulla ei ole aikaa, voimia, halua tai velvollisuutta esittää pitäväni lapsista tai kuokkavieraista, kun kumpiakin inhoan. Anopinkin tunkemiset siirrettiin tälle viikonlopulle. Valmiina ollaan, joten on ihan luonnollista, ettei mummosta ole kuulunut pihaustakaan. Täytyy tietenkin odottaa sitä hetkeä, kun olen persauki, väsynyt ja varmaan jossain karseessa ripulissakin, niin sitten voi ilmestyä oven taakse ränkyttämään. Saattaa se tosin olla minulle edellisestä loukkaantunutkin, kun olen niin outo tuppisuu, joka ei kerro itsestään mitään ja haluaa opiskella.

Haastettu

"Haastetun pitää kirjoittaa kysymykset ja niiden omat vastaukset blogiinsa. Sen jälkeen haastettu haastaa 4-5 bloggaajaa, kukaan niistä ei saa olla alkuperäinen haastaja. Haastetun tulee keksiä uudet 11 kysymystä, ja ilmoittaa heille että heidät on haastettu!''

Kiitos tästä haasteesta, shadow!

1. Mistä haaveilet?
Tällä hetkellä eniten haluamastani opiskelupaikasta, josta täälläkin on tullut jauhettua vaikka kuinka.  Myös oma (ilmainen) kokki kelpaisi laittamaan joka päivä herkullista kotiruokaa.

2. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Haluaisin olla sinivalas, koska silloin voisi vain syödä ja uiskennella rauhallisena ilman luontaisia vihollisia. Myös kotkana olo olisi mukavaa, koska silloin voisin lentää ja matkustaa minne ikinä haluankaan. Tosin jos tässä haettiin sitä, että mitä eläintä muistutan, niin silloin kyseessä olisi kyllä jokin todella outo, uhanalainen ja arka eläin, joka elää yksin ja jota muut karttavat. Haisunäätä?

3. Missä päin maailmaa haluaisit asua?
Ehdottomasti jossain kuuluisimmista suurkaupungeista. Luultavasti Lontoossa tai New Yorkissa. Jälkimmäisessä en kuitenkaan ole koskaan käynyt, mutta Lontoossa useamman kerran ja voisin käydä vielä vaikka kuinka monta kertaa uudestaankin.

4. Mikä on elämässäsi tärkeintä?
Haluaisin kovin vastata tähän, että ura ja onnellisuus, mutta pakko se on myöntää, että onnellisin jakso tähän mennessä oli silloin, kun minulla oli ystävä. Vastaankin siis kliseisesti, että läheiset ihmiset. Tosin tällä hetkellä tärkeintä on Höpön lisäksi kissat ja ne voiman rippeet, jotka repivät minut aamulla ylös sängystä.

5. Mikä saa sinut hymyilemään? 
Tahaton huumori, South Park, lapselliset vitsit ja kissojen törppöilyt.

6. Kerro kolme hyvää asiaa itsestäsi.
Hmm. Itsekehusta tulee aina huono omatunto ja omahyväinen fiilis, mutta antaa mennä. Minulla on hyvä huumorintaju ja olen hauska. Hiukseni ovat todella paksut ja vahvat, ja ne ovatkin mielestäni parasta ulkonäössäni. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja en ole mikään tynnyrissä kasvanut. Tämän lasken hyväksi asiaksi siksi, että olen tavannut monia, joita ei oikeasti kiinnosta mikään.

7. Mitä harrastat?
Kirpputoreja ja muun muassa vanhojen lehtien, My little ponyjen ja kissa-aiheisten koriste-esineiden keräilyä.

8. Mikä olisi unelmatyösi?
Tämä on häpeällistä tunnustaa, mutta yläasteella päätin, että minusta tulee psykiatri, jotta voisin auttaa niitä, jotka saivat huonoa hoitoa kuten minä. Suunnitelma kariutui siihen, että olen surkea kaikissa matemaattisissa aineissa. Olin myös vielä hyvin naiivi tuolloin, enkä tullut ajatelleeksi, etten luultavasti osaisi auttaa ketään, kun hullu itsekin olen. Tosin jos nyt ihme tapahtuisi ja tuo opiskelupaikka jostain putoaisi syliini, ottaisin sen toki hetimiten vastaan.

9. Millaista luulet elämäsi olevan kolmen vuoden kuluttua? 
Ahdistaa ajatellakin. Toivon, että olen hyvää vauhtia etenemässä yliopisto-opinnoissani ja olen löytänyt jopa useamman uuden ystävän.

10. Mitä pelkäät?
Riskejä, virheitä, epäonnistumista, ihmisiä, lukkeja, lentämistä, ampiaisia, tylsyyttä jne.

11. Miten aiot viettää joulua tänä vuonna?
Kotona avopuolison ja kissojen kanssa. Ei luultavasti syödä kuin kaupan valmislaatikoita ja availlaan jotain nihkeitä suklaalevyjä paketeista. Katselen tässä jos rahat riittäisi tekokuuseen.

OMAT KYSYMYKSENI:
1. Mistä vuosikymmenestä pidät eniten ja miksi?
2. Mikä on unelma jäätelöannoksesi?
3. Mikä oli lempi tv-ohjelmasi, kun olit lapsi?
4. Ketä piirroshahmoa muistutat?
5. Keräiletkö mitään?
6. Missä asennossa nukut?
7. Minne haluaisit vielä joskus matkustaa?
8. Miksi naisia ärsyttää ylösjätetty wc-pöntön rengas?
9. Millainen olisi viimeinen ateriasi?
10. Mikä on salainen paheesi?
11. Onko sinulla jotain pakko-oireita (esim. kädet on aina pestävä sisään tullessa)?

Haasteen saa
Ninka
Pinja
Näkymätön lapsi
Pihla

Tunnelukossa

Tutustuin termiin "tunnelukko" joskus vuosia sitten. Tunnelukko on "lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Tunteemme eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseämme vastaan." Psykologiasta kiinnostuneena lainasin kirjastosta tunnelukoista kertovan kirjan ja tein siitä testin. Näytin testin tulosta terapeutilleni, mutta emme koskaan käsitelleet sitä(kään). Nykyään suhtaudun koko testiin aika skeptisesti. Luulen, että jokainen saa siitä tulokseksi jonkinasteisen tunnelukon. Myös tunnelukkojen kuvaukset ovat sitä tasoa, että saattaavat vaikuttaa kuten horoskooppien on tarkoitus; jokainen kuvaus on niin epämääräinen, että ne sopivat tavalla tai toisella lähes kaikkiin. Tein nyt kuitenkin tunnelukkotestin pitkästä aikaa ja tässä tulos. Ne kohdat, joiden en koe sopivan minuun ollenkaan ovat yliviivattuja ja ne alleviivattuja, joiden koen sopivan erityisen vahvasti.

Rankaisevuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Saatat olla rankaiseva myös lähimmäisiäsi kohtaan. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi ja toisille etkä hyväksy puolusteluja kovin helposti. 

Pienimmänkin "virheen" jahkaaminen on niin kovin tuttua. Tosin yksi ongelmistani on päinvastoin se, että annan toisille aivan liian helpolla anteeksi ja onnistun kääntämään koko asian vain omaksi syykseni. Pohjimmiltani kaipaan myös myötätuntoa hävettävän paljon.

Ulkopuolisuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.

Tämän tunnelukon sain erittäin vahvana jo vuosia sitten. En yliviivannut mitään, sillä en keksi kuvauksesta mitään muutettavaa, enkä myöskään alleviivannut, sillä kaikki sopi yhtä hyvin. Se olen minä ja varmaan jokainen, jolla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Kokemus ulkopuolisuudesta on minulla hyvin voimakas, eikä se valitettavasti ole kokonaan kuviteltua. En ole vielä koskaan henkilökohtaisesti tavannut ihmistä, jonka kanssa tuntisin olevani samanlainen. Ulkopuolisuuden kokemuksen vahvistamisesta käy kanssaihmisten toistuvat huomauttelut hiljaisuudesta ja ujoudesta. Yleensä, kun jotkut päättävät minua vioistani valistaa, jätän pois pienimmätkin yritykset tutustua kyseisiin henkilöihin. Pidän myös hyvin harvoista ihmisistä, mikä vaikuttaa myös tutustumisyrityksiini.

Pessimistisyys
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Olet kova huolehtimaan ja murehdit tulevia tapahtumia tai tilanteita. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. Jos jotain hyvää tapahtuu. odotat että jotain pahaa on tapahtumassa seuraavaksi. Pelkäät, että saatat tehdä päätöksiä jotka johtavat kriisiin tai katastrofiin. Pelkäät virheitä ja pyrit siksi olemaan mahdollisimman huolellinen.

Tämä on oikeastaan masennuksen ääni, joka puhuu. Mikään ei tule onnistumaan millään tavalla koskaan.

Emotionaalinen estyneisyys 
Tunnelukon voimakkuus: vahva
Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Sinusta on hämmentävää ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita toisille ihmisille. Uskot että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. Sinusta saattaa tuntua että olet kuin painetynnyri, joka saattaa purkautua milloin tahansa, siksi yrität hallita tekemisiäsi ja tunteitasi.

Parisuhde on pakottanut positiivisten tunteiden ilmaisuun. Sen sijaan suru ja viha pysyvät tiiviisti lukittuna sisälle. Surua voi sentään itsekseen nyyhkyttää pihalle, mutta päähäni on tosiaan kerääntynyt niin paljon vihaa, ettei mikään säkin hakkaaminen sitä helpota. Luulen terveen vihan jääneen lukkojen taakse siksi, että lapsuudenkodissa sitä ei saanut ilmaista kukaan muu kuin isäni. Kaikkien muiden kohdalla siitä seurasi jonkinasteinen rangaistus. Myös muinoin peruskoulussa kiusaamisaikoina ja nykyään asiakaspalvelussa täytyy jatkuvasti teeskennellä, ettei välitä, vaikka olisi ihan halkeamispisteessä. Täytyy sanoa, että ymmärrän ihmisiä, jotka kilahtavat lopullisesti ja saapuvat paikanpäälle aseen kanssa.

Vajavuus
Tunnelukon voimakkuus: vahva
Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Joudut pitämään todelliset tunteesi ja ajatuksesi salassa, et halua myöntää muille olevasi tunteellinen tai tarvitseva ihminen. Esität ihmisille muuta kuin todella olet ja samalla pelkäät paljastumista. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan. Ehkä hyökkäät vajavuuden tunnettasi vastaan olemalla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan - myös kumppaniasi tai lapsiasi kohtaan. Saatat tuntea vetovoimaa torjuviin ja kriittisiin ihmisiin, jotka entisestään voimistavat vajavuuden tunnelukkoasi.

En tiedä itsekään mitä niin häpeän, että (varsinkin sosiaalisissa tilanteissa) tunnen olevani limainen ja ällöttävä. Olemassaoloani kenties? Loukkaannun myös herkästi (vaikken sitä näytäkään) ja minun on vaikea erottaa, milloin joku tarkoittaa olla ilkeä ja milloin ei. Valitettavasti olen myös vähättelevä ja jopa ylimielinen, koska kriittisyys tosiaan helpottaa oloani. On mukava huomata, että muut ovat aivan yhtä huonoja ihmisiä kuin minä.

Epäonnistuminen
Tunnelukon voimakkuus: vahva
Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä. 

Vaikka pelkäänkin, olen samalla niin kunnianhimoinen, että piiskaan itseni vaikka sitten epäonnistumiseen. Se on sitä liikojen vaatimista.

Kaltoin kohtelu
Tunnelukon voimakkuus: vahva
Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta jossa sinua kohdellaan kaltoin.

Tämä ei yhtään helpota uusiin ihmisiin tutustumista. Onneksi en kuitenkaan viehäty kusipäistä, vaan etsin pääasiassa turvallista kumppania, johon säälittävästi ripustautua. Yksi asia, jota jaksan yhä hämmästellä on se, että olen tosiaan päästänyt toisen ihmisen lähelleni. Välillä havahdun tajuamaan, että jossain vaiheessa olen suojamuurini laskenut, ja sitten pitääkin hieraista silmiä. Onko tuo mies varmasti olemassa? Missä vaiheessa se noin lähelle tuli?

Vaativuus
Tunnelukon voimakkuus: vahva
Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.

Olen sotkuinen, enkä stressaa tavaroiden järjestyksestä.

Uhrautuminen
Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.

Saatan olla täällä kusipää, mutta oikeasti olen ulospäin niin kiltti, että minua pidetään valitettavan harmittona. Sellaisena kilttinä ressukkana, jonka päälle voi kaataa kaikki huolensa. Enpä minä kai täysin kusipää olekaan, sillä (valitettavasti) tunnen syyllisyyttä toisen mielen pahoittamisesta riippumatta siitä, onko hän ensin pahoittanut minun. En juuri koskaan sanokaan takaisin, vaan pidän jälleen kerran vihan kannen paikoillaan. Ajattelen liikaa, miltä muista tuntuu tai mitä huonoja asioita puoliensa pitämisestä voikaan seurata.

Hylkääminen
Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi; pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta.

Kun aloitimme seurustelun, oli suhde tätä yhtä rumbaa. Olen ihmeissäni, ettei Höpö jättänyt tätä hullua ämmää silloin. Olin kamala epävarma kyylä, joka oli varma, että ukko oli vaihtamassa toiseen tai oli kymmenen minuuttia kiehnäämättä, koska aikoo jättää. Olen aika hyvin päässyt tästä eroon, vaikka keskivahva näkyy vielä olevan.

Alistuminen 
Tunnelukon voimakkuus: keskivahva
Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä agressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea.

Tämä on aika ristiriitainen, sillä toisaalta en voi sietää sitä, että minua pompotellaan ja toisaalta taas hyväksyn sen, jotta elämäni ei vaikeutuisi vielä lisää. Voisikin sanoa, että tämä pitää paikkaansa, mutta vain toisten tunnelukkojen takia.

Kylläpäs olen näköjään moniongelmainen, kun sain yli kymmenen tunnelukkoa. Tässä sitten tietenkin voisi taas kyseenalaistaa testin paikkaansapitävyyttä, sillä monet lukot kulkevat käsi kädessä ja ovat yhteydessä toisiinsa. Linkki testiin on kuitenkin kirjoitukseni alkupäässä. Tehköön ne, jotka haluavat oppia itsestään lisää, kaipaavat viihdettä tai ovat muuten vain tylsistyneitä lauantai-iltana kuten minä.

Ujon painajainen

Minulla on todella herkkä iho. Se inhoaa kylmyyttä, vettä, hikoilua ja jokaista saippuaa. Eniten se kuitenkin inhoaa masennusta ja stressiä. Sitä mitä enemmän kärsin, sitä enemmän se syyhyää ja pahentaa kärsimystä. Sitten se syyhyää lisää. Yläasteella koulukiusaamisaikoihin ihoni ilmestyi täyteen märkiviä ja kutiavia läiskiä. Niitä oli joka paikassa, johon yksikin vaate vähänkään hiersi. Iho vaivasi koko yläasteen ajan aiheuttaen ryntäyksen pukkarista ulos, mutta myös upean syyn kieltäytyä koulun uintitunneista.

Valitettavasti pahimmassa kunnossa ovat aina olleet käteni, jotka eniten altistuvat pesemiselle ja näin syksyisin ja talvisin myös kylmyydelle. Kiitos kylmän duunipaikan ja siellä pakollisen vedellä läträyksen, käteni näyttävätkin nyt siltä kuin olisivat saaneet happoa päälleen. Tilannetta ei parantanut ollenkaan se, että ollessani viikko takaperin niin ahdistunut, etten nukkunut juuri yhtään, kulutin kaiket yöt käsiäni puoliunessa repien. Muutenkin stressi aiheuttaa heti ikävää kihelmöintiä kaikkialla ihossa. Kädet ovat kuitenkin kaikista vittumaisimmat, koska ne ovat aina kaikkien näkyvillä. Jo edellisessä paskaduunissani, jossa jouduin pesemään paljon käsiä, sain todeta, että ihmisillä ei ole mitään hienotunteisuutta. Nokkansa pitää saada tunkea joka paikkaan. Nyt sama jatkuu taas. Päivästä toiseen yritän pitää hanskoja, vaikkeivat ne annakaan ihon ollenkaan hengittää, koska muuten olen joka asiakkaan ja työtoverin ihmetyksen ja kauhun aihe. "Mitä sun käsille on käyny!?" No ei vittu kuulu teille. Kerran erehdyin kertomaan totuuden eli, että kärsin ihottumasta. Johan sitten sainkin pahoinvoivia katseita siihen tyyliin kuin minulla olisi jokin tarttuva tauti. Tästä lähin valehtelen käteni jääneen silppuriin ja kerään kaikki säälipisteet.

Huoh. Masennus, stressi... Olen jäänyt verkko-opinnoistani pahasti jälkeen, koska en ole pariin viikkoon välittänyt tarpeeksi edes katsoakseni niitä. En pääse koskaan yliopistoon. Kaiken lisäksi anoppi yrittää parhaillaan kutsua itseään meille kylään. Lisää epätoivottua huomiota käsilleni, ujoudelleni ja kämpän epäsiisteydelle tässä kaipaisinkin. Sanoin aika terävästi kyllä, että se akka ei tänään meille varoittamatta tule. Nyt ei ole aikaa siivoamiselle ja sen viihdyttämiselle, kun muutenkin taidan olla kurkkuani myöten kusessa. Tämän johdosta mies onkin minulle vihainen. Olisi mukava tietää, miksei se laiskamato voisi itse ajaa muutaman kilometrin matkaa mutsilleen, eikä niinpäin, että eukko on raahattava meille. Muutenkin olen saanut huomata, että täällä ihmisillä ei ole mitään käytöstapoja kyläilyn suhteen. Meille on vähän väliä änkemässä joku tunnin varoitusajalla. Mahtaisivat olla kaikki tuttavat iloisia tämän suhteen päättymisestä, koska minä olen se, joka täällä blokkaa kovasanaisesti niiden tunkemisyritykset. Ujouteni ei tosiaan saa täällä hetkeäkään lepoa.

Katkera

En ole jaksanut päivittää. Olen taas syvällä. Mikään ei piristä, eikä edes ne hartaimmin odotetut asiat tunnu enää miltään. Haluaisin vain nukkua, mutta kun yritän en saa unta. Väsymys roikkuu niskassa kuin kasa rautaa. Ollessani hereillä ajattelen vain kuinka ihanaa olisi nukkua, mutta nukkumaan mennessäni kaikki tuskaiset ajatukset rynnivät päähän. En ole nukkunut tarpeeksi yli viikkoon ja silti viime yönkin vietin horteessa heräillen vähän väliä heti ensimmäisen unen päästyä alkuun. Jo tässä vaiheessa olen korjannut kymmenen kirjoitusvirhettä.

Luulin, että piristäisi nähdä onnekasta kaveriani. Kuinka väärässä olinkaan. Äiti oli hommannut sille kämpän melkein keskustasta - lempikaupunginosastani. Kaikki lempikauppani olivat siinä ympärillä. Kämppä oli 30-luvulla rakennetussa talossa. Siellä tuoksui vanha puu. Vuokra toki on kallis, mutta ei haittaa - äiti maksaa vuokran. "Siis mä tykkään tosi paljon näistä vanhoista taloista!", kaveri sanoi. Purin hammasta. Jos se koskaan kysyisi, mistä minä tykkään, tietäisi se, että rakastan vanhoja taloja. Olen haaveillut, että joskus asuisin sellaisessa, mutta minun äidilläni ei ole varaa maksaa vuokraani. Mentiin syömään ja kaveri hölötti. Hölöhölö, jätkät pyörii ympärillä, tämä on unelma-ala ja elämä on ihanaa. Samalla se sorkki ruokaansa. Loppuillan se naureskeli, miten harkitsin meneväni vielä ostamaan lisää ruokaa ja miten jotkut ihmiset syövät koko ajan. Lihavat ihmiset ovat huonoja. Kuulemma luuserit eivät ole vielä päässeet yliopistoon, vaan ovat jossain paskaduunissa. Nieleskelin hiljaa. Kysäisin, kokkaako se, kun nyt on oma keittiökin. Vaivautunut ilme ja mutinaa. Näköjään kun elämä on ihanaa, siltä saa anoreksian.

Illalla kotoonta "kotiin" tullessani muistin, että täällä bussit lakkaavat kulkemasta kello seitsemän. Kävelin pitkän matkan pimeässä ja mietin, riittäisikö pudotus tappamaan minut, jos hypppäisin tämän helvetin esikartanon sillalta alas. Äiti luuli pelottelevansa, kun povasi, että voisin kuolla, jos yksin kävelen yöllä metriäkään. Tämä teksti tökkii, mutta olkoon.